Finland's Independence Day is next week. Finland is 100 years old.
Suomalaisissa ei liene ketään, joka ei osaisi arvostaa sitä. Veteraanit ovat kunnioitettuja, ja sankarihaudoilla käydään vähintään itsenäisyyspäivänä. Heti sen jälkeen kun televisiosta on katsottu Tuntematon sotilas.
There is no one in Finland who can not appreciate it. The veterans are respected, and heroic soldiers' graves are visited at least on Independence Day. Immediately after watching the famous Finnish movie Unknown Soldier which we look every year.
Mutta niin kauan kuin minä olen elänyt, veteraanit ovat tuntuneet vanhoilta, eri sukupolvelta. He ovat kuuluneet toiseen maailmaan, olleet myyttisiä sankareita. Rehellisesti sanoen en ole hirveästi uskaltanut ajatella sotaa. Se on ollut liian kauhistuttava, onneksi kuitenkin kaukainen. Vaikka tänäkin päivänä muualla maailmassa valtava määrä ihmisiä elää sodan keskellä.
But as long as I have lived, veterans have seemed old, belonged to another generation. They have belonged to another world, they were mythical heroes. Honestly, I have not terribly much dared to think of war. It has been too horrifying, fortunately however distant. Even if still today, in the rest of the world, a huge number of people live in the middle of a war.
 |
| Sotia on käy aina. Tämä on Kindjal, kaukaasialainen kasakoiden tikari nuoruusvuosiltani 1809-1917. There have always been wars. This is a Kindjal, a Caucasian Cossack dagger from my youth 1809-1917. |
Kunnes sitten aloimme ukin kanssa kirjoittaa sota-aikaan sijoittuvaa jännäriä. Viimeinkin sain rohkeutta tutustua historiaan rehellisesti. Ei sota tapahtunut jollekin muulle, jollekin vanhanaikaiselle ihmiselle, joka nykyihmiseen verrattuna pystyi kestämään aivan eeppisiä vastoinkäymisiä silmää räpäyttämättä.
Until this, when we together with grandpa started to write a war-time thriller. Finally, I got the courage to explore history honestly. The war did not happen to any other, old-fashioned man who, in comparison to today's human being, was able to withstand the very epic adversity without blaming the eye.
Ihmiset olivat tuntevia, eläviä, samanlaisia ihmisiä kuin minä. Tässä on lainaus suoraan sodan kokeneen suusta. Varoitus: tarina ei sovi herkille (jollainen minäkin olen). Tämänkaltaisten tarinoiden jälkeen viimeinkin alitajuntaa myöten ymmärrän mitä itsenäisyys merkitsee.
People were sentient, alive, just the same people as me. Here is a quotation directly from the mouth of a soldier. Warning: The story does not fit sensitive (as I am). After this kind of story, I finally understand to the subconscious what autonomy means.
Onni Palaste kertoo kirjassa Talvisodan ääniä sotilaasta, joka haavoittui jäällä liikuntakyvyttömäksi ja näytteli kuollutta vihollisen partion tullessa lähelle:
Onni Palaste tells the story of a soldier in his book Winter War Voices. The soldier was injured on the ice so that he could not move and pretended to be dead when the enemy patrol came near:
"Nyt sain kokea elämäni kauheimmat hetket. Punasotilas tarttui kivääriinsä, jonka päässä oli terävä pistin. Nopeasti hän tökkäsi sen kohti kurkkuani. Järkyttävästä kokemuksesta huolimatta koetin edelleen pitää vartaloni velttona. Pisto kaulaani oli rikkonut henkitorveni. Toinen pisto osui suuhuni, sattui kitalakeeni niin, että pääni retkahti sivulle ja uskoin pistimen kärjen työntyvän silmäni kautta ulos. Näytellä kuollutta sotilasta ei käynytkään helposti."
"Now I had to encounter the most horrible moments of my life. The red soldier grabbed his rifle, with a sharp stinger, and quickly poked it toward my throat. In spite of the shocking experience I tried to keep my body limp. The poke to my throat had broken my trachea. Another poke hit my mouth and hurt my palate so that my head went to the side and I believed the point of the tip was going out through my eye. To pretend a dead soldier was not easy to do."
Tämäkin sotilas selvisi lopulta, ja niin selvisi Suomikin. Kiitos joka ikiselle suomalaiselle sotilaalle! Ja myös heille, jotka kantoivat henkisten traumojen taakkaa perintönä edelliseltä sukupolvelta.
This soldier eventually survived, and so did Finland. Thanks to every Finnish soldier! And also to those who carried the burden of mental tragedies inherited from the previous generation.
----------
Elämänohje:
Life advice:
Miten saisi viisauden kulkemaan sukupolvelta toiselle?
How could wisdom flow from generation to generation?
