Mitä Esalle kuuluu? What's up, Esa?

Viime vuoden joulukuussa kerroin siitä, kuinka perheestämme tuli ravurin osaomistaja ja kuinka Esa-hevonen sai nimensä.

In December last year, I told about how our family became a part owner of a trotter and how Esa the horse got his name. 

Ja siitä, miten Esan eli Exuberancen ura Suomessa alkoi. Kenelläkään meistä ei todellakaan ollut tylsää.

And about how Esa's i.e. Exuberance's career began in Finland. None of us really was bored.

Tiimimme ammattilaiset valitsivat Exuberancen meille kilpahevoseksi. Vaihtoehtoja olisi ollut matkan varrella useita, mutta lopulta tämä hevonen valikoitui pitkän etsinnän päätteeksi. E. ei koskaan voittanut, mutta tuli aina loppuun asti. Joten kyllä siinä jotain hyvääkin täytyi olla.

Our team's professionals chose Exuberance for our racing horse. There would have been many choices, but finally this horse was chosen after a long search. E. never won, but always run up to the finish line. So yes, there had to be something good in him.

Pian selvisi, että Esa ei todellakaan jätä kavereita, ei raveissa eikä muutenkaan. Suuresta laumasta Ruotsista tuli pahasti läheisriippuvainen hevonen, joka jännitti melkein kaikkea. Sitä ei voinut edes käytävällä harjata, ellei ottanut toista hevosta kaveriksi.

It soon became clear that Esa really did not leave friends, not in races or at all. From a large herd in Sweden became a horse who was closely dependent of other horses, and tensed almost everything. He could not even be brushed in the corridor without taking another horse to accompany him there.

Alkoi totuttelu Ravitalli Markus Dahlströmin tavoille: yksilöllinen, rauhallinen, säännöllinen hoito ja ulkoilu omassa tarhassa. Esa alkoi rentoutua ja rauhoittua. Itseluottamus kasvoi. Se huomasi, että pärjää kyllä itsenäisestikin. Syntyi kesy-Esu, rauhallinen kaveri, joka rakasti lapsia, porkkanoita ja rutiineja.

He had to start getting used to the Racing Stable Markus Dahlström's habits: personal, calm, regular care and outdoor activities in his own fencing. Esa began to relax and calm down. Self-confidence grew. He noticed that he is able to cope independently. Then was born a tame Esa, a quiet guy who loved children, carrots and routines. 

Meillä kaikki viisi lapsenlasta saavat pitää Esua omana hevosenaan. Tämänkin herran käsistä lelut tippuvat siihen paikkaan ja pienet jalat töpöttelevät television ääreen kun hän kuulee, että Esan lähtö on alkamassa. All our five grandchildren may consider Esa as their own horse. Also this young gentleman drops the toys at once and small feet scurry in front of the television when he hears that Esa's start is beginning.

Rutiinit ovatkin Esalle tärkeitä. Jos harjoitusradan reunalla suolapussit ovat eri paikassa, Esan maailma nyrjähtää sijoiltaan. Tai jos mäski on väliaikaisesti lopussa, eikä sitä tarjoilla iltaruuan kanssa, se on Esalle iso pala. Mäskissä ei pahemmin ole ravintoaineita, mutta se maistuu suussa hyvälle. Ja KUULUU iltaruokaan.

And routines are important to Esa, really. If, beside the training track, the salt bags are in a different place, Esa's world will get scared and off the trails. Or if mash has temporarily run out and is not served with evening meal, it is a big deal for Esa. There aren't many nutrients in mash, but it tastes good in the mouth. And BELONGS to the supper.

Vuosi sitten kesällä Esa sai mahtavaa ahaa-elämyksen. Tiedäthän, sellaisen kun omena tippuu puusta päähän ja keksit painovoiman. Savonlinnan raveissa Esa hengasi joukon mukana ja sillä oli kivaa. Mutta kuski sanoi, että mennäänpä ohi. Silloin se tapahtui: Esa hoksasi, että raveissa kuuluu juosta toisista ohi. Ja että se tuntuu hyvältä. Jopa mahtavalta.

A year ago in the summer, Esa had an amazing idea. You know, when an apple drifts from tree to your head and you invent the gravity. In the races of Savonlinna, Esa was busy with the crowd and enjoyed it. But the driver said that he should bypass the other horses. Then it happened: Esa figured out that in the races you have to run past others. And that it feels good. Even great.

Siitä alkoi nousukausi, jossa vuorottelivat yhä paranevat startit ja vastoinkäymisten pirstoma kausi. Ensin tuli kaviopaise, joka halkaisi kavion. Kun taas päästiin vauhtiin, tuli imusuonentulehdus. Vastoinkäymisistä huolimatta kahdeksasta startista viisi on päättynyt voittoon, mikä on kyllä loistosuoritus. Kolmen peräkkäisen voiton putki alkoi jälleen kotiraveista.

It started a boom that alternated with the ever-improving starts and the hardships. First there was an abscess that split the hoof. When that had cured, then came a lymphadenitis. Despite of the difficulties five starts from eight in total have brought the first price, which is a tour de force. The tube of three wins began again from the home races.

Joka tapauksessa kesy-Esu oli mennyttä. E. on edelleen kiltti ja kultainen, mutta tietää itsekin olevansa aika voimakas juoksija. Jos treenistä on pari päivää aikaa, alkaa "elämänilo" pursuta yli (Exuberance = suomeksi elämänilo). Kunnioitan suuresti Markus Dahlströmiä, joka kerta toisensa jälkeen istuu Esan kärreille. En tiedä paljonko minulle pitäisi maksaa, että menisin sen dynamiittipötkön taakse istumaan. Ainakaan tonni ei riittäisi, vaikka rahaa tarvitsenkin.

In any case, the tame Esu was gone. E. is still kind and golden but knows he is a pretty strong runner. If a couple of days have gone from the last training, "exuberance" begins to overcome. I greatly respect Markus Dahlström, who again and again sits on Esa's cart. I do not know how much I ought to be paid for sitting behind that dynamite bar. At least a ton would not be enough, even though I need money. 

Nyt odotamme Jokimaa tekee tähtiä -kisan karsintoja. Se on Esukan tämän syksy päätähtäin, vaikka Suomen päärata Vermo onkin jo tullut valloitettua keskiviikkoraveissa pariin otteeseen. Linkki lähtöön Hippoksen kautta tässä, Esa kilpailee siinä numerolla 9. Kävi miten kävi, toivon vain kahta asiaa: Että Esa saa mennä sinne terveenä. Ja että mitellään voimia reilusti hevonen hevosta vastaan. Monesti Esa on antanut kavereille tasoitusta lähtölaukalla tai huonolla lähtöpaikalla. Tai jos ei muuta, niin kenkä on irronnut kesken lähdön. Sillehän ei mitään voi, kuuluu lajiin. Mutta olisi niin hienoa nähdä reilu mittelö.

Now we are waiting for the "Jokimaa makes stars" preliminary race. It is Esa's autumn's main goal, even though the Finnish prime racing course Vermo has already been conquered on two Wednesdays. Link to the race through Hippos here, Esa's number there is 9. However it goes, I just hope for two things: That Esa may go there healthy. And that the race is a fair conquest horse against horse. Often Esa has given the others handicap by galloping at the start or by a poor starting number. Or if not anything else, then the shoe has detached during the race. There is nothing with that, it belongs to the character of the races. But it would be so great to see a fair bout.

----------

Elämänohje:

Life advice:

Tuntuuko elämäsi junnaavan paikoillaan? Osta osuus ravurista. Sen jälkeen elämäsi on pelkkää ylä- ja alamäkeä, mutta tylsää ei koskaan.

Do you feel your life is dull? Buy a share of a trotter. Then your life is just up and down, but never boring.

Onko raveissa hauskaa, mitä? / Is it fun in horce races, what?

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miltä hevosesta tuntuu ravikilpailuihin osallistuminen.

I have previously written about the feelings of a horse when attending a race.

Mutta miltä se (osa)omistajasta tuntuu? Tältä:

But how does a (part)owner feel about it? Like this:

Klo 7.15: Aamu tuntuu hyvältä, puuro maistaa, mihinkään ei ihme kyllä koske. Työt sujuvat hyvin.

At 7.15 am: The morning feels good, the porridge tastes, no pain anywhere, miracle. Work goes smoothly.

Klo 15.00: Mazda starttaa pihasta. Ihailen Suomen luontoa matkan varrella.

At 3.00 pm: Mazda starts out at the yard. I admire the nature of Finland along the way.

Klo 17.30: Perillä. Heti moikkaamaan Esaa. Hän katselee pilttuustaan rauhallisen ja virkeän näköisenä. Hyvä, ei jännitä siis.

At 5.30 pm: Arrive. Right away to say hello to Esa. He looks in his stall box with a calm and brisk look. Good, no excitement. 

 
Klo 18.00: Käyn moikkaamassa tuttuja tallialueella. Kehuskelen sillä, että olen oppinut hallitsemaan ravijännityksen. Haluan vain nauttia tunnelmasta.

At 6 pm: I go to say hello to friends at the stall area. Brag by the fact that I have learned to manage the trot race tension. I just want to enjoy the atmosphere.

Klo 18.30: Ruokahaluni on mennyttä. Mitä ihmettä? Raveissa olisi ihan pakko saada grillimakkara.

At 6.30 pm: My appetite is gone. What on earth? In races you should absolutely have a grill sausage.

Klo 19.00: Edelleenkään ei ruokahalua. Kiertelen levottomasti ympäriinsä. Vilkaisen askelmittaria. 7650 askelta.

At 7 pm: Still no appetite. I'm walking anxiously around. Quick glance at the pedometer. 7650 steps. 

Esa lämmittelemässä / warming up.

Klo 19.45: En pysty enää tekemään muuta, kuin istumaan jähmettyneenä patsaana katsomon edessä olevalla penkillä. Jalat eivät toimi.

At 7.45 pm: I can not do anything other than sit as a freezed statue on the bench in front of the auditorium. Legs don't move.

Klo 19.55: Vatsassa on jokin iso ja ilkeä pallo. Ehkä keilapallo.

At 7.55 pm: A big and nasty ball in the stomach. Maybe a bowling ball.

Klo 20.00: Pallo on noussut vatsasta rintaan ja puristaa sydäntä.

At 8 pm: The ball has risen from the stomach to the chest and squeezes the heart. 

Klo 20.10: Pulssi on hirveä, mutta on liian myöhäistä ottaa beetasalpaajaa.

At 8.10 pm: The pulse is awful, but it's too late to take the beta blocker.

Klo 20.15: Oksettaa. En saa henkeä. Onkohan täällä missä ensiapupiste?

At 8.15 pm: I will soon need to puke. I can not breathe. Is there a first aid point here? 

Klo 20.20: Huomaan vielä olevani hengissä. Katson käsiini. Käsiohjelma on kosteana ja tahmeana myttynä kourieni välissä.

At 8.20 pm: Notice I'm still alive. I look into my hands. The manual program is moist and sticky in my fist. 

Klo 20.25: Ilokseni jalat toimivat taas. Menen onnittelemaan Esaa, kuskia ja hoitajaa. Viides sija kovassa sakissa pitkältä tauolta oli loistotulos. Esa oli ollut kovasti paineissaan lähtöauton takana, mutta piti hermonsa eikä laukannut.

At 8.25 pm: Glad to notice that my legs work again. I'm going to congratulate Esa, the driver and the caretaker. The fifth place in a hard company returning from a long pause was a superb result. Esa had been under heavy pressure behind the starting car, but kept his nose and did not gallop.

Klo 21.45: Tapaaminen hevosautolla matkustavien kanssa huoltoasemalla hampurilaisella. Ollaan niitä ylpeitä ja onnellisia kaikki. Käyn ostamassa Esalle porkkanoita.

At 9.45 pm: Meeting with others traveling with the horse car at a gas station beside a hamburger. We are so proud and happy everyone. I'm going to buy carrots for Esa. 

----------

Elämänohje:

Life advice:

Sanotaan, että viisaan ja hullun ero on hyvin pieni. Sama pätee hauskaan ja kärsimykseen.

It is said that the difference between wisdom and madness is very small. The same goes for fun and suffering.

Lapsi ja hevonen - A child and a horse

Kuusivuotias Prinsessamme on jo pitkään toivonut pääsevänsä ratsastamaan.

Our six-year-old Princess has long been hoping to ride.

Minä epäilin, että se on unelmia. Päiväunia, joita ei ole tarkoitettukaan toteutettavaksi. Mistä kuusivuotias, joka ei ole kasvanut hevosten keskellä, keksisi sellaisen ajatuksen?

I suspected it was dreams. Daydreams that are not meant to be implemented. How could a six-year-old who has not grown with horses come up with such an idea?

Mutta Prinsessa oli päättäväinen, omaan kohteliaaseen tapaansa. Joten: suunta Jennyn tallille Kattilamäkeen.

But Princess was determined, in her own courteous way. So: direction to Jenny's stable at Kattilamäki.

Tästä eteenpäin teksti on Prinsessan:

From here on, the text is Princess's:

Mä rakastan heppoja, ja ne ovat musta rauhallisia. Ja sitä paitsi mä tykkään ja rakastan niitä.

I love horses and I think they are calm. And then I like them and I love them. 

Hevoset syö laitumella ruohoa. Ja jos niillä haluaa ratsastaa, ne täytyy houkutella vaikka heinillä, että ne saa kiinni. Sämpylällä ei onnistu. Ne haluavat olla tiiviimmin yhdessä kesällä.

Horses eat grass at the pasture. And if you want to ride, they have to be attracted, for instance with hay, to catch them. The roll does not work. They want to be closer together in the summer. 

Lähtö tuntui mukavalta. Ponin turkki on niin sileä kuin silkki. Tänään satoi, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lainata Mumman sadetakkia. Mumma lähti taluttamaan hevosta kentälle.

The departure felt nice. The pony's coat is as smooth as silk. Today was raining, so there was no choice but to borrow granny's raincoat. Granny went to lead the pony to the riding field.

On kiva olla ponin selässä. Ponin selkälihasten liikkeet tuntuvat kohmuiselta, diu diu. Hevosen ohjaa pitää viedä sinne suuntaan minne haluaa. Ja pitää vetää kovemmin, jos haluaa, että se pysähtyy. Ohjia pitää vetää hellästi, jos ei halua, että se syö heinää.

It's nice to be on the pony's back. The movements of the pony's back muscles feel jiggling, diu diu. The horses are guided by pulling the rein towards the direction you want to go. And you have to pull harder if you want it to stop. The reins must be pulled gently if you don't want him to eat hay. 

Voihan porkkanat. Jim rakastaa porkkanoita. Kaikkien porkkanoitten jälkeen harjattiin, ja sen jälkeen annettiin leipiä. Jim oli onnellinen kun palasi laitumelle. Ihan aluksi kun tulin ratsastuskentältä pois, niin ukki oli kerännyt heinää Jimille palkaksi. Koska sillä oli nälkä. Tottuukohan se siihen, että saa heinää ratsastuksen jälkeen?

Ooh la la, carrots. Jim loves carrots. After all the carrots Jim was brushed, and after that I gave him bread slices. Jim was happy when he returned to the pasture. First of all, when I came out of the riding field, grandpa had collected hay for Jim's pay. Because Jim was hungry. Does he now get accustomed to getting hay after riding?

----------

Prinsessan elämänohje:

Princess's life advice:

Kokeile uusia harrastuksia. Hepalla ratsastaminen on oikein hyvä harrastus, koska hepat ovat kivoja. Hepat tykkäävät ihmisistä hirveästi.

Try new hobbies. Riding is a good hobby because horses are nice. Horses love people terribly much.

Tarinan arvoinen eläinystävä: ayrshire-lehmä Illusia / Animal friend worth a story: Ayrshire Illusia

Tammikuun vierailijoina blogissa ovat Suvi Sikstus ja Suvin 5-vuotias Illusia-lehmä.

January's blog visitors are Suvi Sikstus and Suvi's 5-year-old cow Illusia.

Mamman kulta
Mama's sweetheart

Ketä eläinperheeseenne kuuluu, Suvi?
Of whom does your animal family consist of, Suvi?

Muita isoja kotieläimiä meillä ei ole, mutta sitten on näitä pieniä lemmikkejä, kesällä 10 vuotta täyttävä bichon frisee Ossi sekä pieni ja pörröinen Dennis-kani. 

Other large domestic animals we don't have, but then there are these little pets, bichon frisee Ossi, 10 years at summer. As well as the small and fluffy Dennis the rabbit.
 
Miten tienne Illusian kanssa kohtasivat?
How did your roads cross with Illusia?

Tiemme kohtasivat kirjaimellisesti pihattonavetassa, jossa Illusia asuu. Hän käveli meitä vastaan käytävällä ja sosiaalisena tapauksena jäi seurustelemaan. Tutustumisen jälkeen Illusia käveli taas kierroksen navetassa, ja tuli vastaan ja uudestaan seurustelemaan. Hän siis valitsi meidät, kun olimme navetassa etsimässä mahdollista meille sopivaa lehmää.

Our roads crossed literally at a loose barn where Illusia lives. She walked against us in the hallway and as a social case she stopped and began to associate. After that Illusia walked back round the barn, and came to meet and socialize again. So she chose us, when we were in the barn looking for a possibly suitable cow for us.
 
Missä Illusia asuu, miten usein käyt tervehtimässä häntä ja mitä te silloin teette yhdessä?
Where does Illusia live, how often do you go to greet her, and what are you doing together then?
 
Illusia asuu synnyintilallaan Mikkelissä, isossa pihattonavetassa, jossa hän saa höntsäillä vapaana kavereiden kanssa. Käymme muutamia kertoja vuodessa tapaamassa häntä sisällä navetassa, mutta maitoa haemme pari kertaa viikossa ja kuulemme usein miten hänellä menee. Kun tapaamme, Illusia tulee huutamalla luokse, hän tuntee oman nimensä. Ainoa herkku, josta Illusia appeen lisäksi pitää, on porkkana. Syötämme hänelle porkkanaa ja rapsuttelemme, ja Illusia saa nuuhkia turvallaan, että siinä ne nyt taas ovat.

Illusia lives at the farm where she was born in Mikkeli, in a large loose barn, where she can freely do what she likes with her friends. We go a few times a year to meet her in the barn, but the milk we pick up a couple of times a week and often hear how she is doing. When we meet, Illusia comes to us when we shout, she knows her own name. The only delicacy, which Illusia likes in addition to cattle feed, is the carrot. We feed her with carrots and give scratches, and Illusia may sniff with her muzzle and think that there they are now again.

Mikään ei voita porkkanaa.
Nothing beats the carrot.

Mitä tuotteita Illusian maidosta saa? Onko niitä myynnissä?
What products do you get of Illusia's milk? Are they for sale?
 
Illusian maito menee lypsyroboteista suoraan maitotankkiin, joten maito on aina Illusian ja sen kavereiden maitoa. Omaan käyttöön me haemme maitoa suoraan tilalta, pääasiassa sitä käytetään sellaisenaan juomana ja ruuan laitossa. Toki kokeiltu on myös kotitekoinen viili ja jogurtti. Keittiömestarina työskentelevä mieheni on työssään tehnyt maidosta myös juustoja, Ilmeikäs Illusia -sinihomejuusto ja Lempeä Loreley -valkohomejuusto ovat mikkeliläisen pienen ruokatehtaan Otava Food Factoryn valikoimissa. 

Illusia's milk goes directly from the milking robot to a milk tank, so the milk is always Illusia's and her friends' milk. We pick milk for our own use directly from the farm. We mainly use it as itself and for cooking. Sure, we have also tested homemade sour milk and yogurt. My husband works as a chef and he has at his work made cheeses of milk, Expressive Illusia blue cheese and Gentle Loreley white cheese belong to the selection of a small Otava Food Factory, in Mikkeli.

Laatupakkaus
Quality package

Mitä Illusia on sinulle opettanut?
What has Illusia taught to you?

Kannattaa keskittyä nauttimaan hetkestä, sitä elämä parhaimmillaan on, ja näin Illusia sen osaa ottaa. Ei hötkyillä suotta. Jännittävää, miten rauhoittavaa lehmän läsnäolo on!

You should concentrate on enjoying the moment, it is life at its best, and this is the way Illusia takes life. No reason to expedite in vain. Exciting, how reassuring presence of the cow is!
 
Mikä tarina on jäänyt mieleesi Illusiasta?
Is there a story of Illusia in your mind?
 
Montakin juttua, Illusia kun on vuosien varrella keksinyt kaikenlaista. Yksi hassuimmista oli "Tour de Navetta" ympäriajot, jotka Illusia järjesti avaamalla navetan ovet ja johdattamalla kaveriporukan pihalle. Siellä ne painoivat navettaa ulkokautta ympäri hännät pystyssä. Tilan isäntä sanoi, että paljon ei auttanut punainen muoviämpäri, joka oli kädessä, kun yritti ulkona olevia lehmiä saada sisälle ja estää loppuja sisällä olevia karkaamasta ulos. Mutta kaikki lopulta hyvin ja karkulaiset johdatettiin sisälle apelaarien ääreen. Nälkähän siinä jo tulikin!

Quite many stories, in fact. As Illusia has invented all kinds of things over the years. One of the funniest was the "Tour de Barn", which Illusia held opening the barn doors and leading a group of friends to the yard. There they ran around the barn outdoors with tails upright. The farm host said that a red plastic bucket, which was in hand, was not of much help when he tried to get the cows from outside to inside and at the same time to prevent the rest from escaping out. But all well in the end  and fugitives were led inside in front of their cattle feedbins. One gets hungry with all that!

Ha-ha-haa kun naurattaa
Ha-ha-haa laughable

Minkä eläintarinan itse haluaisit kuulla? 
Which animal story would you like to hear yourself?

Haastan mukaan Marjaana Kovasen, joka on pyörittänyt kanasirkusta.

I challenge Marjaana  Kovanen, who has been running a chicken circus.

----------

Elämänohje:

Guideline for life:

Älä hötkyile. Mutta pieni jekku silloin tällöin on paikallaan :)

Hold your horses. But some small trick now an then is in place :)