Lähtölaskenta on alkanut / The countdown has begun

Tänä jouluna teen kaiken oikein ja ajoissa 😇. Sen varmistamiseksi minulla on tsekkilista.

This Christmas I will do everything right and timely 😇. To ensure this, I have a checklist. 

Joulukortit 👍 tsek

Christmas cards 👍 check

Otan osoiterekisterin esille. Mutta Facebookin perusteella on näyttänyt vähän siltä, että yksi pariskunta ei enää jaa osoitetta. Miten voin tietää? En ilkeä kysyä, ei olla ihan niin läheisiä. Jos laitan molempien nimen korttiin ja he ovat eronneet, aiheuttaako se pahaa mieltä? Lähetän - en lähetä - lähetän???? No en. Väitän, että posti hävitti kortin matkalla.

I open my address register. But on Facebook it has seemed a bit like one couple no longer shares the address. How do I know? I don't dare to ask, we are not so close. If I put both names on the card, is it melancholic if they have divorsed? I will send - I won't - I will???? Well no. I will claim that the post lost the card on the way.

Yksi uusikin on listalla. Mutta en muista hänen puolisonsa nimeä. Taas tämä puoliso-ongelma. Ja en-ilkeä-kysyä-ongelma. Tutkin Fonectasta, mutta ei löydy. Tietenkään. Ikinä siitä ei ole apua. Tutkin googlettamalla kuin salapoliisi, mutta ei onnistu. Kortti jää pöydälle odottamaan, että törmään johonkuhun, jolta voin kysyä.

One new one is on the list. But I do not remember his spouse's name. Again this spouse problem. And an I-don't-dare-to-ask problem. I searched at Fonecta, but did not find. Of course. I never find at Fonecta. I searche with Google like a detective without no luck. The card stays on the table waiting for me coming across with somebody from whom I can ask. 

Ja minkälainen postimerkki Ruotsiin menevään korttiin piti laittaa - miksen minään vuonna muista?

And what kind of a stamp was needed for a card to Sweden - why can't I ever remember?

Lahjojen ostaminen aikuisille 👍 hmmm...

Purchasing gifts for adults 👍 hmmm...

Olisiko nyt tullut se vuosi, ettei aikuisille enää osteta lahjoja? Lapsenlapsia on jo paljon ja rahat ovat tiukalla. Mutta ovathan lapset edelleen lapsia, vaikka ovatkin aikuisia. Kipuilen ja kysyn lapsilta mielipidettä. Kaikki ovat sitä mieltä, että joululahjat ovat lasten juttu. Huokaan haikeasti.

Would it now have become the year that we don't buy gifts for adults any more? There are already so many grandchildren and the money is tight. But children are still children, even though they are adults. I am pained and I ask the children for opinion. Everyone thinks Christmas gifts are a child's thing. I sigh sadly.

Lahjojen ostaminen lapsille 👍 tsek

Purchasing gifts for children 👍 check

On muuten yllättävän vaikeaa saada pieniltä lapsilta vastausta mitä he ovat toivoneet joululahjaksi. Enkä millään tiedä, mitä kaikkea heillä jo on kotonaan. Mutta ei hätää. Sillä minulla on loistava suunnitelma. Olen käynyt Prismassa kuvaamassa leluja ja näyttänyt kuvat vanhemmille. Menen takaisin Prismaan, kun siellä on 15 %:n alennuspäivät.

It is, by the way, surprisingly difficult for a small child to answer what they have hoped for as a Christmas present. And I do not know every single thing they already have at home. But nothing to worry. Because I have a great plan. I have been to Prisma department store taking photos of toys and showed pictures to the parents. I will go back to Prisma again when there are 15% discount days.

Ja suunnitelman kakkososa on vielä briljantimpi: Olen lähettänyt miljoonasta kuvasta ne valitut itselleni WhatsAppiin. En voi muistaa väärin. En voi erehtyä. Täydellinen suunnitelma.

And the second part of the plan is even more briljant: I have sent the chosen photos out of the million photos taken to myself to WhatsApp. I can not remember the presents wrong. I can not mistake. Complete plan.

Kunnes se alennuspäivä koittaa ja menen Prismaan. Eihän niitä valittuja leluja enää ole 😖. Miten ne ovat voineet loppua? Eikö täällä yhtään vahdita hyllytilannetta ja tehdä lisätilauksia?

Until the discount days come and I go to Prisma. The chosen toys are no longer there 😖. How can they have run out? Is not there anybody to watch the shelf situation and make additional orders?

Vilkuilen kuvia kännykästä ja yritän löytää valitut lelut hyllyistä. Mutta leluja on valtava määrä. Hyllyt painuvat lähemmäksi. Hiki virtaa. Silmissä sumenee.

I keep glancing the photos in my cell phone and I'm trying to find the chosen toys at the selves. But there are a huge number of toys. Shelves get sinking closer to me. Sweat flows. Everything blurs in my eyes.

Kunnes jostain tulee pelastava oivallus. Joku saamari on käännellyt legopaketit väärin päin. Takapuolelta löytyvät oikeat kuvat.

Until the rescuing idea comes from somewhere. Some flaming person has turned the lego packs backwards. On the other side there are the right pictures. 

Tämä kuva minulla oli muistilappuna kännykässä. This photo I had in my phone.

Ja tämä oli Prisman hyllyssä. Näetkö: isoäiti-ihminen erehtyy tässä kohden hyvin helposti. And this one was on Prisma's self. See now? A granny person gets easily lost in this phase.

  
Joulusiivous 👎 no joo. Onhan tässä vielä aikaa.

Christmas cleaning 👎 yeah. There is still time left here.

Jouluruuat ja leipominen 👎 Kaikki voimat valuivat Prisman leluhyllyjen väliin.

Christmas food and baking 👎 All forces swept through Prisma's toy racks.

----------

Elämänohje:

Life advice:

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kirjaimellisesti. Sillä pääset korkeintaan puoleen väliin.

Well planned is half done. Literally. With planning you can reach up to the half at most.
  

Itsenäisyys - miltä se tuntuu? / Independency - how does it feel?

Suomen itsenäisyyspäivä on ensi viikolla. Suomi täyttää 100 vuotta.

Finland's Independence Day is next week. Finland is 100 years old.

Suomalaisissa ei liene ketään, joka ei osaisi arvostaa sitä. Veteraanit ovat kunnioitettuja, ja sankarihaudoilla käydään vähintään itsenäisyyspäivänä. Heti sen jälkeen kun televisiosta on katsottu Tuntematon sotilas.

There is no one in Finland who can not appreciate it. The veterans are respected, and heroic soldiers' graves are visited at least on Independence Day. Immediately after watching the famous Finnish movie Unknown Soldier which we look every year.

Mutta niin kauan kuin minä olen elänyt, veteraanit ovat tuntuneet vanhoilta, eri sukupolvelta. He ovat kuuluneet toiseen maailmaan, olleet myyttisiä sankareita. Rehellisesti sanoen en ole hirveästi uskaltanut ajatella sotaa. Se on ollut liian kauhistuttava, onneksi kuitenkin kaukainen. Vaikka tänäkin päivänä muualla maailmassa valtava määrä ihmisiä elää sodan keskellä.

But as long as I have lived, veterans have seemed old, belonged to another generation. They have belonged to another world, they were mythical heroes. Honestly, I have not terribly much dared to think of war. It has been too horrifying, fortunately however distant. Even if still today, in the rest of the world, a huge number of people live in the middle of a war. 

Sotia on käy aina. Tämä on Kindjal, kaukaasialainen kasakoiden tikari nuoruusvuosiltani 1809-1917. There have always been wars. This is a Kindjal, a Caucasian Cossack dagger from my youth 1809-1917.

Kunnes sitten aloimme ukin kanssa kirjoittaa sota-aikaan sijoittuvaa jännäriä. Viimeinkin sain rohkeutta tutustua historiaan rehellisesti. Ei sota tapahtunut jollekin muulle, jollekin vanhanaikaiselle ihmiselle, joka nykyihmiseen verrattuna pystyi kestämään aivan eeppisiä vastoinkäymisiä silmää räpäyttämättä.

Until this, when we together with grandpa started to write a war-time thriller. Finally, I got the courage to explore history honestly. The war did not happen to any other, old-fashioned man who, in comparison to today's human being, was able to withstand the very epic adversity without blaming the eye.

Ihmiset olivat tuntevia, eläviä, samanlaisia ihmisiä kuin minä. Tässä on lainaus suoraan sodan kokeneen suusta. Varoitus: tarina ei sovi herkille (jollainen minäkin olen). Tämänkaltaisten tarinoiden jälkeen viimeinkin alitajuntaa myöten ymmärrän mitä itsenäisyys merkitsee.

People were sentient, alive, just the same people as me. Here is a quotation directly from the mouth of a soldier. Warning: The story does not fit sensitive (as I am). After this kind of story, I finally understand to the subconscious what autonomy means.

Onni Palaste kertoo kirjassa Talvisodan ääniä sotilaasta, joka haavoittui jäällä liikuntakyvyttömäksi ja näytteli kuollutta vihollisen partion tullessa lähelle:

Onni Palaste tells the story of a soldier in his book Winter War Voices. The soldier was injured on the ice so that he could not move and pretended to be dead when the enemy patrol came near:

"Nyt sain kokea elämäni kauheimmat hetket. Punasotilas tarttui kivääriinsä, jonka päässä oli terävä pistin. Nopeasti hän tökkäsi sen kohti kurkkuani. Järkyttävästä kokemuksesta huolimatta koetin edelleen pitää vartaloni velttona. Pisto kaulaani oli rikkonut henkitorveni. Toinen pisto osui suuhuni, sattui kitalakeeni niin, että pääni retkahti sivulle ja uskoin pistimen kärjen työntyvän silmäni kautta ulos. Näytellä kuollutta sotilasta ei käynytkään helposti."

"Now I had to encounter the most horrible moments of my life. The red soldier grabbed his rifle, with a sharp stinger, and quickly poked it toward my throat. In spite of the shocking experience I tried to keep my body limp. The poke to my throat had broken my trachea. Another poke hit my mouth and hurt my palate so that my head went to the side and I believed the point of the tip was going out through my eye. To pretend a dead soldier was not easy to do."

Tämäkin sotilas selvisi lopulta, ja niin selvisi Suomikin. Kiitos joka ikiselle suomalaiselle sotilaalle! Ja myös heille, jotka kantoivat henkisten traumojen taakkaa perintönä edelliseltä sukupolvelta.

This soldier eventually survived, and so did Finland. Thanks to every Finnish soldier! And also to those who carried the burden of mental tragedies inherited from the previous generation.

----------

Elämänohje:

Life advice:

 Miten saisi viisauden kulkemaan sukupolvelta toiselle?

 How could wisdom flow from generation to generation?