Näillä 7 helpolla vinkillä saat ikkunat säihkyviksi / With these 7 easy tips you get the windows sparkling bright

On vääjäämättä se aika vuodesta, kun ikkunat pitäisi pestä.

It is inevitably the time of year when windows should be washed.

Minun - ja monen muun - mielestä se on pahin kotityö ikinä. Ei riitä, että se on rasittavaa ja puuduttavaa. Urakoituasi monta tuntia ja saatuasi kaikki ikkunoiden lukot kiinni se tapahtuu: auringon säde pilkahtaa pilvien välistä. Ja katso: ruudussa on himmeitä kohtia ja raitoja.

I - and many others - think it's the worst home work ever. It is not enough that it is stressful and cumbersome. After contracting for many hours and getting all the windows locked, it happens: the sun's rays blur over the clouds. And look: there are dots and streaks at the window.

Taistelet omatuntosi kanssa. Annanko olla? Pimeä vuodenaika on tulossa, ei niitä kukaan näe. Mutta: tuntien työ on mennyt hukkaan, jos annat olla. Siispä ikkunan avaimet taas esiin ja paikkauspesu käyntiin.

You are fighting with your conscience. Will I let it be? The dark season is coming, no one can see it. But: the work of hours has gone wasted if you let it be. So, unlock the window again and start patching.

Jos eletyistä vuosista jotain hyötyä on ollut niin ainakin se, että olen kokemusperäisesti "mokaa ja opi" -tyylillä vihdoinkin selättänyt ikkunanpesun ongelmat. Tässä helpot vinkit, joita noudattamalla ikkunanpesu on hitusen vähemmän ahdistavaa. Ja tulos on takuuvarmasti hyvä.

If lived years have some benefit so at least it is that I have finally resolved the problems of window cleaning with an empirical "screw up and learn" style. Here are some easy tips to follow and window cleaning is less distressing. And the result is guaranteed to be good.

1: Pese ikkunat kaksi kertaa vuodessa. Ei sen takia, että harvemmin pesten pelkäisit mitä vieraat ajattelevat. Vaan sen takia, että harvemmilla pesukerroilla sinua odottaa infernaalinen urakka sitten, kun vihdoin ryhdyt toimeen. Ja pese ne syksyllä mahdollisimman myöhään. Juuri ennen lumien tuloa, jos olet oraakkeli ja pystyt ennustamaan sen. Silloin hyönteiset eivät enää majoitu ikkunaväleihin, ja ruudut pysyvät puhtaina mahdollisimman pitkään. Jos et ole oraakkeli niin tiedoksi, että ensilumi tulee aika usein viikolla 43.

1: Wash windows twice a year. Not because you are less likely to fear what the guests think. But because fewer washes are waiting for you for an infernal job when you finally get through. And wash them in the fall as late as possible. Just before the arrival of the snow, if you are an oracle and can predict it. Then insects no longer stay in the windows, and the screens remain as clean as possible for as long as possible. If you are not an oracle, then for your information that first snow often comes in week 43.

2: Lurauta pesuveteen Lasolia. Ei mitään muuta, ja tämä on ehdoton sääntö. Muuten tulee raitoja. Lasolilla voit pestä myös vähän viileämmällä ilmalla, ikkunat eivät jäädy.

2: Pour Lasol in the washing water. Nothing else, and this is an absolute rule. Otherwise, there will be tracks. With Lasol you can also wash at a little cooler weather, the windows do not freeze.

3: Millä hyvänsä mikrokuituliinalla saat liat pois. Lastaan laitettavalla saat liinan alle suuremman pinta-alan kuin pelkällä kädelläsi. Tärkeintä on se, että huuhtelet liinan Lasol-vedessä usein. Pyyhi korkeintaan kaksi ikkunapintaa ennen uutta liinan pesua Lasol-sankossa.

3: Any microfiber cloth will do the job and take the dirt away. With a squeegee, you can get a larger surface area than with a bare hand. The most important thing is that you rinse the cloth in Lasol water often. Wipe up to two windows at most before washing the cloth at Lasol water again. 

4: Hanki Kärcher tai muu ikkunankuivain. Niiden mukana tulee suihkepullon näköinen ikkunanpesin. Sillä ei tee mitään, heitä se roskiin. Siinä on naurettavan pieni mikrokuitusuutin, jolla vain pyörität likaa edestakaisin. Ja pesuaine on huonoa. Muistathan, käytä pelkkää Lasolia veden seassa. Mutta kuivain on mahtava. Enää ei kastu lattiat, eikä tule raitoja.

4: Get a Kärcher or other window dryer. They come with a bottle-like window spray washer. It does not do anything, through it away. It has a ridiculously small microfiber nozzle, which only rotates the dirt back and forth. And the detergent is bad. Remember, just use Lasol in the water. But the dryer is awesome. No more floors are wet and no streaks. 

5: Ota erillinen pesuastia ja erillinen rätti, jolla pyyhit karmien päälliset ja ikkunoiden väliset.

5: Take a separate washbowl and a separate rag to wipe the tops and passages of the window frames.

6: Sälekaihtimien pesu. Syvä huokaus. Ei tule onnistumaan, aina jää pieni viipale pesuliinalta piiloon, vaikka miten kääntelisit verhoja. Vedä sälekaihtimet yläasentoon, äläkä enää laske niitä alas. Nyt niitä ei tarvitse pestä. Käytä eteen vedettäviä kangasverhoja. Ne ovat muutenkin kauniimmat ja kodikkaammat.

6: Washing the blinds. Deep sigh. Not to be successful, there will always be a small slice of the blind to hide, even though you would turn the slats in what position. Pull the blinds up and do not lower them down. Now they do not need to be washed. Use pull-out fabric side curtains. They are, moreover, more beautiful and cozy.

7: Muista, että aina on jollain asiat vielä huonommin. Enemmän ja suurempia ikkunoita. Tai kuten minulla: jokaisessa ikkunassa kolme ruutua, saakeli soikoon. Eli yhteensä kuusi pestävää pintaa joka aukossa. Plus tuuletusikkunat myös lasista. Kolme pintaa sielläkin, ja jonkun arkkitehdin humalapäissään suunnittelemat salvat, jotka on piilotettu paikkaan, jonne käsi ei mahdu.

7: Remember, there is always someone whose situation is worse. More and bigger windows. Or just like me: every window has three screens, damn it. That is, a total of six washable surfaces in each opening. Plus ventilation windows also made of glass. There are three surfaces there too. And the bars are designed of some drunken architect who hid them in a place where the hand can not fit.

----------

Elämänohje:

Life advice:

Loppupeleissä kirkkaat silmät ovat paljon tärkeämmät kuin kirkkaat ikkunat.

In end games, bright eyes are much more important than bright windows.

Muovi - ystävä vai vihollinen? Plastic - a friend or an enemy?

En ole koskaan ollut kovin suuri muovin ystävä. 

I've never been a great friend of plastic. 

Se on tuntunut materiaalina aika heppoiselta ja kulutusta huonosti kestävältä. 1960-luvulla muovi tuli osaksi jokapäiväistä elämää ja se oli siihen aikaan POP. En silti kauheasti tykästynyt muoviin.

It has seemed to be somewhat mild in material and poorly sustainable when consumed. In the 1960s, plastic became part of everyday life and at that time it was POP. Still I was not terribly keen in plastic.

Vähän myöhemmin tuli muuten OP. Se tarkoitti mustavalkoisia, suuria ja graafisia kuvioita ja oli huippumuotia. Nyt eksyin aiheesta vajosin muistoihin. OP ei liity mitenkään muoviin. Eikä tähän blogiin.

By the way, a little later, came OP. It meant black and white, large and graphic patterns and was the top fashion. Now I got off of the topic went to the memories. OP does not relate anything to plastic. Neither to this blog.

Vaikka en pidä muovista, onhan tämäkin tosi söpö. Tosin vasta 1980-luvulta. Meillä on näitä kolme erilaisilla kuvilla. Kahdessa on vasenkätinen kahva. Vahinko vai hienoa tasa-arvoa vasenkätisille lapsille? Although I do not like plastic, this one is really cute. Though not until the 1980's. We have three different pictures of these. Two have a left-handed handle. Error or great equality to left-handed children?

Muovikasseja kyllä harrastin, niitähän sai ruokakaupasta aikoinaan ilmaiseksi. Ja vaatekaupoista yhä vieläkin. Ruokakaupasta en osta muovikassia, mutta vaatekaupassa en siitä kieltäydy. Mistäpä ilmaisesta sitä ihminen kieltäytyy?

Yes, I used some plastic bags, and they were free from the groceries at that time. And still are from clothing stores. I do not buy a plastic bag from a grocery store, but I do not deny of it in the clothing store. How does a person refuse of a free thing?

Tiedän toki, että merissä on muovijäteongelma. Eniten muovia päätyy mereen Kauko-idässä, joten ei kai se minun syyni voi olla? En ole koskaan heittänyt muovikassia mereen. Minähän asun järven äärellä, ja ongelma ei järviä koske.

I know, of course, that there is a plastic waste problem in the sea. Most plastic comes to the sea in the Far East, so I guess it can not be my fault? I have never thrown a plastic bag into the sea. I live by the lake, and the problem is not lakes'. 

Tähän muoviin olen syyllinen. Järkyttävää - mikä huono ajatus saa laittamaan näin nolon kuvan nettiin? Miten minulla on joskus voinut olla tuollainen parvekkeella??? Tuo taideteos vieressä on kuitenkin hieno. To this plastic, I'm guilty. Shocking - what kind of a bad idea forced me to put this embarrassing photo in the Internet? And how can I have had this on my balcony? The art work next to it is fine, though.

Paitsi että muovijäteongelma koskee myös järviä. Vaikka emme heittele sinne muovikasseja, mikromuovia tulee joka paikasta. Sillä muovi ei maadu, vaan jauhautuu mikromuoviksi. Tai on sellaista jo alun perin, kuten vaatteissa, kosmetiikassa ja talomaaleissa. Pesemällä yhden fleece-kankaisen vaatteen tyrkkäät luontoon melkein 2 000 mikrokuituhiukkasta. (Mikä on järkyttävää, sillä mikä muu on ihanampaa kuin vanha, virttynyt fleecekylpytakkini?) Onko hammastahnasi, suihkugeelisi tai kuorintavoiteesi purkin kyljessä kirjaimet PE tai PP? Ne ovat muovia. Autojen renkaatkin jauhavat pinnoilta muovia, ja se päätyy jätevesien mukana vesistöihin.

Except that the plastic waste problem also applies to lakes. Even though we do not throw plastic bags there, the micro plastic comes from everywhere. Because the plastic does not decompose, but it is pulverised into a micro plastic. Or is that already originally, like in clothes, cosmetics and house paints. By washing one fleece-cloth garment you stick almost 2,000 microfiber particles to the wilderness. (Which is shocking, because what could be nicer than my old and worn fleece bathrobe?) Does your toothpaste, shower gel or peeling cream canister have the letters PE or PP on it? They are plastic. The tires of the car also grind plastic off the surfaces, and it ends up in the waters with the wastewater.

Sieltä vesistöstä me sitten syömme sen mikromuovin ravintoketjun mukana. Etkö syö kalaa? Juot kuitenkin vettä. Se tulee vesistöstä. Ja käytät suolaa: mikromuovia on jo merisuolassakin.

From there, from the water system, we'll eat the micro plastic with the food chain. Don't you eat fish? But you drink water. It comes from the nature's water system. And you use salt: there is already micro plastic in sea salt.

Paitsi syömällä ja juomalla, muovia tulee elimistöömme hengittämällä. Lelut salakuljettavat esimerkiksi ftalaatteja ja muita muovin pehmentäjiä lastenhuoneeseen. Kuuden haitallisimman ftalaatin käyttö on nykyisin kielletty, muita tutkitaan. Riski ei ole ohi siinäkään vaiheessa, kun lapsesi ei enää pistä leluja suuhunsa. Ftalaatit haihtuvat huoneilmaan ja sitoutuvat huonepölyyn.

Except by eating and drinking, plastic comes to our body by breathing. Toys are smuggling, for example, phthalates and other plastic softeners into the kid's room. The use of the six most damaging phthalates is currently prohibited, others are being investigated. The risk is not over at any point when your child no longer puts toys in his mouth. Phthalates evaporate into room air and bind to room dust. 

Tästä muoviesineestä en kuitenkaan luovu ensimmäisten joukossa. However, I do not give up on this plastic item among the first.

----------

Elämänohje: 

Life advice: 

Otetaan opiksemme - mitä tässä muuta voi sanoa. 

Take our lessons - what else can you say.

 

Kirpputorikiusaaminen - uusi harrastus? Flea market harassment - a new hobby?

Kirpputorit ovat yhä suositumpia, netissä varsinkin.

Flea markets are becoming increasingly popular, especially in the internet.

Mikä on hyvä asia, sillä kierrättäminen säästää luontoa ja rahaa. Jopa niin paljon, että vaateteollisuuden on otsikoitu olevan ongelmissa. Ihmiset eivät enää haluakaan jatkuvasti uusinta muotia.

What's good, because recycling saves nature and money. Even so much that the clothing industry has been headed having problems. People no longer want constant new fashion.

MUTTA kivijalkaliikkeessä minua on toistaiseksi aina kohdeltu hyvin, olenpa ollut myyvällä tai ostavalla puolella.

BUT at the plinth stores I have always been treated well, whether I have been on a selling or purchasing side.

Nettikirpputorilla sen sijaan voi saman tien varautua haukuttavaksi tai kiusattavaksi, jos sinne jotakin rohkenee myyntiin laittaa.

At an Internet flea market, on the other hand, you may be prepared to be barked or harassed, if you are going to put something for sale.

Esimerkiksi tästä vanhasta valaisimesta maksoin itse aikoinani markkoina 400:ää euroa vastaavan summan. Nyt kysyin siitä netissä tarjouksia, mutta samalla kohteliaasti pyysin, että puhuttaisiin vain satasesta ja siitä yli.

For example, from this old lamp I paid in my own time a sum in Finnish marks equivalent to 400 euros. Now I asked for offers in Internet, but at the same time I asked politely to talk about one hundred and over. 

Reaktio: "Oletpa sinä ahne. Häpeä. Ahneus on synti."

Reaction: "Boy, are you greedy. Shame you. Greed is a sin."

Johon tosin toinen kommentoija oli vastannut: "Eräällä syntinä näyttää olevan kateus." Se lohdutti minua. Ja ylläpitäjä poisti ennen pitkää tuon ensimmäisen kommentin. 

To which an other commentator had replied: "Another's sin seems to be envy." It comforted me. And the administrator removed the first comment after a while.

Kerroin ilmoituksessa, että valaisin lienee harvinainen, koska en ole löytänyt sitä netistäkään monen vuoden etsiskelyn jälkeen.

In the announcement, I told that the lamp would be rare, because I have not found it even at Internet after the search of many years.

Kommentti: "Sekö siitä harvinaisen tekee, ettei löydy netistä?" No joo. Mielestäni juuri se. Että jos ei löydy kivijalkakaupoista eikä edes netistä. Niin ei kai se kovin tavallinen voi olla.

Comment: "It's a rare thing that's not found online?" Well yeah. In my opinion, exactly that. That if not found in plinth merchants and not even on the net. So I guess it's not very ordinary.

Tätä retronahkatakkia myydessäni mieshenkilö ilmoitti ostavansa sen tyttöystävälleen.

When selling this retro leather jacket, a man told me he would buy it for his girlfriend. 

Sen jälkeen hän pyysi minua lähettämään sen Helsinkiin kullalleen. Tosin osoitetta hän ei tiedä. Olipa riemukas vitsi! Parin viikon jälkeen alkoi samalta tyypiltä tulla tasaiseen tahtiin Messenger-viestejä, joissa kyseltiin:

Then he asked me to send it to Helsinki to his sweetheart. He does not know the address, though. Whether a jolly joke! After a couple of weeks, the same guy started to get steady pace with Messenger messages asking:

"Löytyiskö sulta mitään peltoautoa?"

"Would you sell any kind of cart car?" 

"Löytyiskö Sierraa eli Ford Sierra farkkuna tai sedanina tai coupena."

"Or maybe a Ford Sierra as station wagon or sedan or coupe."

"Entä Subaru Legacyä."

"Or a Subary Legacy."

"Tai Subaru Imperzaa."

"Or a Subaru Imperza."

En ole täysin huumorintajuton, mutta blokkasin kaverin viestit tulemasta. Ehkä ei olisi pitänyt. Nuohan ovat aika hauskoja.

I'm not completely humorless, but I blocked his messages from coming. Maybe I shouldn't. Actually, those are quite funny.

Ja nämä kokemukset ovat lievimmästä päästä, kun näkee mitä jotkut toiset ovat joutuneet kohtaamaan. Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Samat ihmiset, jotka marketin kassajonossa käyttäytyvät sivistyneesti ja kohteliaasti, muuttuvat netissä hirviöiksi kuin Jekyll ja Hyde.

And these experiences are from the easiest side compared to what some others have to face. What is wrong with these people? The same people who behave civilized and politely at the cash queue of a market are transformed into online monsters like Jekyll and Hyde.

----------

Elämänohje (joka on tiivistetty jo yli 2000 vuotta sitten):

 Life advice (actually presented already over 2,000 years ago):

Kohtele toisia niin kuin toivoisit kohdeltavan itseäsi.

Treat others like you would like to be treated yourself.

Sukututkimus ja suvun tarinat / Genealogy and family stories

Historia, erityisesti oman suvun osuus siinä kiinnostaa monia.

History, especially the proportion of your family, is of interest to many.

Sukututkimuksesta on tullut yhä suositumpaa. Mutta millaista se on ja mitä siihen vaaditaan? Savonlinnan seudun sukututkimusyhdistyksen varapuheenjohtaja Helena Dahlström kertoo. Hän on harrastanut sukututkimusta 13 vuotta.

Genealogy has become increasingly popular. But what is it and what is it required for? Helena Dahlström, Deputy Chairman of the Savonlinna Family Research Society, tells us. She has been doing genealogy for 13 years.

"Ei koskaan kirjaksi asti!" sanoi Helena. Tämä kirja ilmestyi 2013. "Never up to a book!" Helena said. This book was published in 2013.

Mistä oma sukututkimuksesi alkoi, Helena?
How did your own genealogy research begin, Helena?

Muistelut isä-Veikon kanssa Marjatta-äitini kuoltua 2003 herättivät kiinnostuksen tutkia, kuten itse ilmaisen, lasteni sukuja tarkemmin. Sukujen jäsenten kertomukset ovat aarreaitta suvun menneisyyteen.

Commemorating with dad Veikko after the death of my mother Marjatta in 2003 attracted interest in research, as I say it myself, to study my children's families. The stories of members of the families are a treasure chest of the family's past.

Mitä aloittamiseen tarvittiin?
What did you need for start?

Syntymäpäiväkirjat, perunkirjat ja sukuraamatut ovat suuri apu alkuun pääsemiseksi. Internetin monet palvelut tekevät sukututkimuksen teon kotona helpoksi. Vierailut arkistoissa tuovat valtavan määrän asiakirjoja tutkijan ulottuville.

Birthday diaries, estate inventory deeds and family bibles are a great help to get started. Many of the Internet's services make it easy to make genealogy at home. Visits to the archives bring a huge amount of documents to the researcher. 

Jääkäri Anders Wass eli Antti Putkonen palaa Suomen Sodasta Juvalle. Vastassa vaimo Anna Rimpi ja lapset Juho, Eeva ja Kaisa. Piirros sarjakuvataiteilija Hannu "Hanski" Härkönen. Jaeger Anders Wass i.e. Antti Putkonen returns from the Finnish War to Juva. Meeging him his wife Anna Rimpi and children Juho, Eeva and Kaisa. Drawing by cartoon artist Hannu "Hanski" Härkönen.

Miltä sukututkimus tuntuu?
How does it feel to research genealogy?

Syöksyn aina tunteella mukaan. Olen istunut päremökissä puolisokean esiäitini Ulla-mummon vierellä Antti-pappaa kaipaamassa. Pitikin kirveen osua Antin polveen, kuolion tulla ja viedä hänet hautaan!

I always swoop in with feeling. I have sat in a flat splint cottage beside my half-blind ancestress Ulla-granny missing grandpa Antti. Damn, why did the ax had to hit Antti's knee, went to gangrene and took him to the grave! 

Olen ollut piilopirtissä syvällä metsässä Kerimäen Yläkuonassa esivanhempien mukana. Sota riehui ympärillä, rutto, lavantauti ja muut kulkutaudit levisivät. Syötiin hätäruokaa, lähinnä pettuleipää.

I have been in a hidden cottage deep in the woods of Yläkuona, Kerimäki with my ancestors. The war roared around, plague, typhoid fever and other diseases spread. We were eating emergency food, mostly bark bread.

Olen seurannut esi-isääni jääkäri Anders Wassia, eli Antti Putkosta sekä Kustaa III:n, että Suomen Sotaan. Olen seisonut Antin vierellä koko yön 36 asteen pakkasessa Mikkelin Malmilla helmikuussa 1808 ja surrut monet kerrat sitä, että tämä sokeutunut sotaveteraani hukkui Juvalla joulukuussa 1827. Mikkelin Malmi oli harjoituskenttä Mikkelissä. Sinne joukot kokoontuivat harjoittelemaan. Sieltä lähti Savon Prikaati sotaretkelle 29.2.1808.

I have followed my ancestor jaeger Anders Wass, that is, Antti Putkonen both to Gustav III's, and to the Finnish War. I have stood beside Antti all night at 36 degrees below zero in Malmi Mikkeli in February 1808 and mourned for many times that this blind war veteran drowned in Juva, Mikkeli in December 1827. Malmi Mikkeli was the training ground in Mikkeli. The troops gathered there to practice. From there left the Savo Brigade on 29 February 1808 to war. 

"Päremökistä lähtöisin". Keskellä edessä Helenan äidin isän vanhemmat Antti ja Ulla Venäläinen, Antin takana Helenan Emil-pappa vieressään keskellä Henriikka-mummo. "From a flat splint cottage". In front in the middle Helena's mother's father's parents Antti and Ulla Venäläinen, behind Antti Helena's grandpa Emil and beside him in the middle granny Henriikka.

Entä jatko?
What about the sequel?

"Antti-jääkärin ja hänen Annansa jälkeläiset. Putkosen suku Sulkavalta ja Juvalta" -käsikirjoitus on periaatteessa valmis. Pilkunviilaaja työstää sitä edelleen. Edesmenneen mieheni puolen Timon suvun eli Dahlströmien kirjan käsikirjoitus on raakilevaiheessa.

"The descendants of the jaeger Antti and her Anna. The Putkonen family from Sulkava and Juva" script is basically ready. The pettifogger is still working it further. My late husband Timo's side of the family, i.e. Dahlströms' book manuscript is in the green fruit stage.

----------

Elämänohje:

Life advice:

Kun tuntee juurensa, ymmärtää elämää ja itseään.

Knowing your roots helps you understand the life and yourself.  

Paluu murrosikään / Return to puberty

Ystäväni on pitkän linjan kirjojen ammattilainen, joka pitää myös nettidivaria.

My friend is a long-range book professional who also has a used books' shop in Internet.

Sain häneltä kirjan, jota en oma-aloitteisesti koskaan olisi tullut lukeneeksi: Marja-Liisa Vartion "Ja sodan vuosiin sattui nuoruus". Vartiota pidetään yhtenä suomalaisen romaanin uudistajista. Silti, naisille yhä tänäkin päivänä tunnusomaisesti hän taitaa olla enemmän tunnettu Paavo Haavikon vaimona. Vartio kuoli vuonna 1966 vain 41 vuoden ikäisenä.

She gave me a book that I would never had read on my own initiative: Marja-Liisa Vartio's "And in the years of war, youth has happened". Vartio is considered one of the reformists of the Finnish novel. Still, characteristic for women even now, she is more likely to be a well-known spouse of Paavo Haavikko. Vartio died in 1966 at the age of only 41.

Kirjan on Vartion teini-iän päiväkirjojen perusteella toimittanut Anna-Liisa Haavikko. Hän puolestaan on filosofian maisteri ja toimittaja. Ja taas tunnusomaisesti: Paavo Haavikon miniä.

The book is edited from Vartio's teens-age diaries by Anna-Liisa Haavikko. She is, in turn, Master of Science and journalist. And again characteristicly: Paavo Haavikko's daughter-in-law.

Koska olen juonellisten kirjojen, varsinkin dekkareitten suuri ystävä, avasin Vartion kirjan vähän varovaisesti. Ja mikä aarre sieltä löytyikään - se imaisi mukaansa välittömästi. Nuori Marja-Liisa kirjoitti päiväkirjaa talvisodan alkamisen syksynä.

Since I am a great friend of books with plot, especially detective stories, I opened Vartio's book bit cautious. And what a treasure it included - it absorbed me immediately to Vartio's world. Young Marja-Liisa wrote her diary during the autumn at the beginning of the Winter War.

Oli ihmeellistä muistaa taas, miltä murrosikäisenä elämä tuntui. Jos sinäkään et enää muista, tässä muutama esimerkki. Toimii myös oppaana murrosikäisten lasten vanhemmille. Perspektiivin vuoksi kirjoitan tähän myös, miltä nyt tuntuu vastaavassa tilanteessa.

It was wonderful to remember again how life felt at teenage years. If you do not remember, here's a few examples. It also serves as a guide for the parents of teenaged children. For the sake of perspective, I will also write here, how it feels like now in a similar situation.

Teini-ikäinen Marja-Liisa: Pojat kiinnostavat suuresti. Enemmän kuin itse poika, kiinnostaa kuitenkin se tunne, ja ajatukset, jotka poika herättää. Rakastuu siis rakastumiseen. Rakastumista tapahtuu melkein viikon välein. Kaikki olisi parhaimmillaan hyvin romanttista.

Teenage Marja-Liisa: Boys are very interesting. More than of the boy himself, however, she is interested in the feeling and the thoughts that the boy wakes up. So falls in love with falling in love. Falling in love happens almost every week. Everything would be at its best very romantic.

Minä: Pintakiilto ei kiinnosta. Kulta on ihmisessä siellä sisällä. Olisi kauhean stressaavaa alkaa opetella toista ihmistä taas alusta. Mutta romantiikassahan ei mitään vikaa ole. Kaikki saisi mielellään olla hyvin romanttista.

Me: The surface gloss does not interest. Gold is in man inside. It would be terribly stressful to start learning another person again from the beginning. But there is nothing wrong with romanticism. Everything could rather be very romantic.

Teini: Aina on liian lihava, olipa miten laiha hyvänsä. Ja tukka on aina huonosti.

Teen: You are always too fat, no matter how skinny. And the hair is always badly. 

Minä: Jos turvottaa vähän vähemmän, päivä on hyvä. Viis painosta. Tukka on edelleen aina huonosti.

Me: If you swell a little less, the day is good. Don't mind the weight. The hair is still always badly.

Teini: Ihailee luontoa ja isänmaatakin jalkojensa juuressa. Tähdet tuikkivat kirkkaasti, ja metsän rauha hyväilee.

Teen: Admires nature and fatherland at her feet. The stars shine brightly, and the peace of the wood caresses.

Minä: En voi mennä luontoon, itikka-allergia. Ja talvella on joko liian märkää tai liiaksi lunta.

Me: Can't go to nature, insect allergy. And in winter it is either too wet or too much snow.

Teini: On tärkeää puhua katu-uskottavasti. Syksyllä 1939 kaikki oli "eri kivaa" tai "heppasta" (= suloista).

Teen: It is important to talk street-believably. In the autumn of 1939 everything was "different nice" or "horsesh" (= sweet).

Minä: On tärkeää, ettei ole niin väsynyt, että jaksaa vielä puhua jotain.

Me: It's important not to be so tired that I can still talk about something.

Teini: Mutsi ei ymmärrä.

Teen: Mum does not understand. 

Minä: Lapset eivät ymmärrä.

Me: Children do not understand.

Teini: On kunniakasta, jos veli tai poikaystävä joutuu antamaan henkensä isänmaansa eteen. Se on oma lahja tälle maalle.

Teen: It's glorious if a brother or boyfriend has to give up his life in front of his fatherland. It's a gift for this country.

Minä: Pelkään neuroottisesti, että läheisille tapahtuu jotain. Vaikka Suomessa on rauha. Luojan kiitos.

Me: I'm neuroticly afraid that something happens to my closed ones. Although there is peace in Finland. Thank God.

----------

Elämänohje:

Life advice:

Jos saa lahjan elää monta vuosikymmentä, ei elämä ainakaan jää pitkäveteiseksi. Sillä olet jatkuvasti kuin uusi ihminen.

If a gift is to live for many decades, no life will be left boring. Because you're constantly like a new person.