Kuinka käsitellä hyviä uutisia / How to treat good news

Meillä suomalaisilla ei ole tapana levitellä tunteitamme kaiken yleisön nähtäville.

We Finns do not have the habit of spreading our feelings to the public.

Esimerkki: Mitä tapahtui, kun Helsinkiä pommitettiin ensimmäistä kertaa toisessa maailmansodassa? Ei mitään. Siis toki yhdeksänkymmentäyksi ihmistä sai surmansa ja kaksi ja puoli sataa haavoittui, kun aamupäivällä kolme ja iltapäivällä yhdeksän pommikonetta jyristi kaupungin yli. Parikymmentä rakennusta tuhoutui tai vaurioitui.

Example: What happened when Helsinki was bombed for the first time in World War II? Nothing. So, of course, ninety-one people were killed and two and a half hundred were wounded, while three bombers in the morning and nine in the afternoon roamed over the city. Some twenty buildings were destroyed or damaged in one day.

Ihmiset varmaan joutuivat hysterian valtaan? Eivät joutuneet. Pommituksen tauottua väki seisoi rauhallisena ja tyynin kasvoin keskustelemassa kaduilla ihan kuten ennenkin. Torimyyjät piti virkavallan käskeä torilta pois ennen kuin myynti keskeytettiin ja tori tyhjennettiin.

People would probably have come to hysteria? They did not. When the bombing was ceased, people stood just as quietly and calmly in conversation on the streets as before. The police had to force traders to leave the marketplace before the sale was suspended and the market was cleared.

Emme me suomalaiset ole sen suurempia teräshermoja kuin muutkaan. Mutta kun meillä on totuttu huonoihin uutisiin ja niitä osataan käsitellä. Eikä tunteita näytetä. Piste. Huonot uutiset ovat oletusasetus.

We Finns do not have any bigger steel nerves than the rest of us. But we have got used to bad news and we know how to deal with them. And feelings are not shown. Dot. Bad news is the default setting.

Olen kertonut kimppahevosestamme Exuberancesta eli Esasta, jonka alkutaival Suomessa oli jotain koomisen ja käsittämättömän välillä. Hän ei suostunut menemään metsätielle lenkille, vaan hyppi protestiksi pystyyn ja vaihtoi suuntaa kärrien kanssa kapealla tiellä. Hän jännitti kilpailuja ja inhosi naamaan rapisevaa hiekkaa. Kun vähän lähti kulkemaan, paise halkaisi kavion. Mutta mitäpä tuosta, ihan normisettiä. Huonot uutiset ovat oletusasetus.

I've told about our commonly owned horse Exuberance, i.e. Esa, whose early years in Finland were something between the comic and the unimaginable. He did not agree to go training to the forest road, but jumped up to protest and changed direction on the narrow road. He tensed in the races and disgusted the pattering sand on his face. When the races went better, an abscess split the hoof. But what about that, pretty much standard. Bad news is the default setting.

Kunnes sitten rauhallinen käsittely ja hevosen ehdoilla tapahtuva valmennus Ravitalli Markus Dahlströmillä alkoi kantaa hedelmää: Ruotsista tullut Esu rupesi muuttumaan suomalaiseksi. Tunteita ei näytetä. Se hoidetaan, mikä eteen tulee. Ja loppujen lopuksi siitähän rupeaa nauttimaan.

Until then, the fruits of the peaceful handling and coaching at Trotting Stable Markus Dahlström began to emerge: Esu, born in Sweden, began to change into a Finn. The feelings are not showed. Whatever comes in front of you, it is handled. And after all,  you will enjoy it.

Talvitauon jälkeen Esu on lähtenyt lentoon, nyt takana on neljän voiton putki. Tallissa soi usein radio. Onkohan Esu kuunnellut Stephen Hawkingin sanoja: "Katso ylös tähtiin, älä alas omiin jalkoihin". Edes siihen, jossa halkeama ei ole vielä kokonaan kasvanut ulos kaviosta.

After the winter break Esu has learned to fly, now there is a four-victory pipe behind. The radio is often on in the stable. Perhaps Esu has listened to Stephen Hawking's words: "Look up to the stars, not down to your feet". Not even to the point where the crack has not yet fully grown out of the hoof.

Esu miettii, miten hyviä uutisia käsitellään. Esu ponders how good news should be handled.

Miten minä, suomalainen, osaan käsitellä näin hyvää uutista? Siinäpä onkin opettelemista. Ei saa odottaa, että kohta iskee taas salama nurkan takaa. Ei saa jättää yhtään päivää elämättä, ei edes näitä hyviä. Jos Esu oppi, kai minäkin opin.

How can I, a Finn, handle such good news? There is, then, learning for me. Do not expect a flash to hit again around the corner. Do not miss a single day, not even those good ones. If Esu learned, I guess I will learn, too.

Tästä voit katsoa Esun viimeisimmän lähdön, numero 7 Exuberance. 

From here you can watch Esu's latest start, number 7 Exuberance.

----------

Elämänohje:

Life advice:

Jos tekee mieli lentää, niin anna mennä.

If you feel like flying, go for it.