Isoäidin terveysohjeet / Granny's health instructions

Kesä ja paljasjalkakausi lähestyy. 

Summer and bare feet are approaching. 

Miltä siellä villasukan alla näyttää? Unohtuiko jalkahoito talven pimeinä kuukausina?

How does it look down there, under the woollen sock? Forgot foot care during the dark winter months?

Nyt on tullut hetki varata aika jalkahoitajalta tai jalkaterapeutilta. Tai sitten voit noudattaa tätä yksinkertaista ohjetta. Tulet hämmästymään, miten hyvin se toimii.

Now is the moment to make an appointment to podiatrist. Or you can follow this simple guideline. You'll be amazed how well it works.

Varaa pesuvati, merisuolaa ja hohkakivi. Nimenomaan hohkakivi, ei raspi. Raspilla jos raspaat jalkapohjia, niin kohta on kasvanut kahta kauheammat kovettumat tilalle.

Take a washbasin, sea salt and pumice. It is the pumice stone, not rasp. Should you rasp the soles too hard, then you will soon receive twice as horrible induration instead of soft skin.

Tällainen emalivati oli suomalaisessa äitiyspakkauksessa silloin, kun minä synnyin. Siis iloisella 1800-luvulla. This enamel washbasin was in the Finnish maternity package when I was born. That is in the joyful 1800s.

Laita vadin pohjalle reilusti merisuolaa ja niin lämmintä vettä kuin jalat kestävät. Liota jalkoja ainakin kymmenen minuuttia. Vaikka sen ajan, minkä istut saunan lauteilla.

Put generously of sea salt on the bottom of the dish and as warm water as your feet can take. Soak your feet for at least ten minutes. For instance during the period of time you sit in the sauna.

Älä nosta jalkoja pois, vaan hio kovettumien ja karkeiden paikkojen kohdat hohkakivellä veden alla. Se käy hetkessä, kun jalat ovat saaneet hyvän suolakylvyn.

Do not lift the legs off, but buff the sections of the hard skin out under water with pumice. It happens in an instant, when your feet are well bathed in salt water.

Ja sitten vain jalkojen huuhtelu, huolellinen kuivaus ja RASVAUS. Niinpä niin, senhän sinä tietenkin aiot jättää välistä. Mutta ei kannata, sillä jalat tarvitsevat kosteutta yhtä paljon kuin kädet.

And then just flushing the feet, careful drying and GREASING. So then, of course, that is what you are going to leave between. But do not, because your feet need moisture as much as your hands.

Ja tämä on ehdottomasti paras voide. Voit tuhlata rahaa kokeillaksesi muita, mutta tämän voittanutta ei ole. And this is simply the best creme. You can spend a fortune by testing others, but the fact remains that this is best.

Tee tämä korkeintaan kahdesti kuukaudessa. Edes hohkakivi ei ole niin lempeä, ettei aiheuttaisi uusia kovettumia jos käytät sitä liian usein.

Do not repeat this more often than twice a month. Even a pumice gives you induration if you use it more often.

----------

Elämänohje:

Life advice:

Tällä keinoin sinusta saattaa tulla kevytkenkäinen. Mutta ei se niin hirveästi haittaa.

This means you may become wanton with your light feet. But it is not so terribly harmful.

Kuinka hammaslääkäriaika varataan / How to book a time for a dentist

Ajan varaaminen hammaslääkäriin on maailman vaikein homma. Eikä sentään ollut edes kyse reiästä, vaan pelkästä hampaiden puhdistuksesta.

Booking a dentist is the world's most difficult job for you. And after all, it was not even a hole, but a simple teeth cleaning.

Silti: valtava este ylitettävänä. Henkinen helvetti kahlattavana. Tuhansia sijaistoimintoja tehtävänä.

Still: a huge obstacle to overcome. Mental hell to be waded. Thousands of substitute activities to do.

Minä esimerkiksi en millään ehtinyt tarttua puhelimeen. Sillä minun piti siivota kaapit. Sitten piti lattiat vahata. Ikkunatkin olivat likaiset talven jäljiltä.

I for example, I did not have time to grab the phone. For I had to clean the cupboards. Then the floors had to be waxed. The windows were dirty after the winter.

Ihan totta, kumpi on vaikeampaa? Soittaa ja varata aika vai tehdä kaikki tuo? 

Seriously, which one is harder? Call and make an appointment or to do all that?

Sitä paitsi sijaistoiminnotkin loppuvat aikanaan. Ei kerta kaikkiaan ole enää mitään siivottavaa. On vain kaksi mahdollisuutta: siirtyä naapurin kaappeihin tai tarttua puhelimeen.

Moreover, the substitute activities have an end. There is absolutely nothing more to be purged. There are only two possibilities: to move to a neighbor's cupboards or pick up the phone. 

Että kummalla on helpompi varata hammaslääkäriaika?
So with which one is it easier to book a time for a dentist?

Yksi hyvä keino on kuitenkin vielä käyttämättä. Voi tilata ajan julkiselle. Silloin sen saa vasta puolen vuoden päähän. Houkuttelevaa.

However, one good way is still unused. You can order the time up to the public dentist. Then it may be only a half years. Tempting.

Päätän kuitenkin elää vaarallisesti. Tartun puhelimeen ja soitan yksityiselle. Saan peruutusajan tunnin päähän. Apuaaa.

However, I choose to live dangerously. I grab the phone and I call to a private dentist. I get a cancellation time after one hour. Help meeee.

Lopputulos: Homma hoidettu. Ihan helppo ja mukava käynti. Hinta vain hiukan yli julkisen puolen hinnoittelun. Valkoiset hampaat. Kauheasti energiaa käytetty pelkäämiseen. Puhdas koti.

The result: Job done. Quite easy and comfortable visit. Price only slightly more than at a public dentist. White teeth. Terribly much energy used on fear. A clean home.

----------

Elämänohje:

Life advice:

Älä tee tänään mitään, minkä voit tehdä huomenna. Siitä seuraa puhdas koti.

Do not do anything today which you can do tomorrow. What follows is a clean home.

Koukussa / Hooked

Kuinka pitkään Holby City on pyörinyt Suomen televisiossa? Vuodesta 2000? Ja minä olen katsonut sitä koko ajan. 

How long has Holby City been running in Finnish television? Since the year 2000? And I have watched it all the time.

Aluksi se tuli kerran viikossa. Ei ollut homma eikä mikään katsoa jotain sarjaa tunti kerran viikossa. Lauantai-iltapäivisin, palkinnoksi itselleni, kun sain kotityöt tehtyä. Erittäin palkitsevaa.

Initially, it was shown once a week. There was no job and nothing to look something like a series of one hour once a week. On Saturday afternoons, the prize for myself, when I got the home job done. Very rewarding.

Sitten tuli muutaman vuoden tauko, jonka aikana ehdin jo vähän ikävöidä tuota lauantaipäivien ystävääni. 

Then came a few years' break, during which I had time for a little miss of my Saturday afternoon friends.

Ja sitten, yllätys yllätys, sarja palasi Suomen televisioon. Joka himskutin arkipäivä. 

And then, surprise, surprise, the series returned to the Finnish TV. Every weekday damn it.

Mutta minä olin jo addikti. Minulla ei enää ollut rajoja. Kenellä on joka päivä töiden jälkeen ylimääräinen tunti luppoaikaa? Minulla.

But I was already an addict. I no longer had limits. Who has every day after work an extra hour of free time? I have.

Välillä käsikirjoittajilla loppuvat ideat kesken. Silloin tulee jotain älytöntä. Annan mielessäni sarjalle kaksi jaksoa aikaa parantua. Sitten unohdan mitä ajattelin, ja jatkan katsomista kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Sometimes the script-writers run out of ideas. Then comes something absurd. In my mind I give them two chapters time to get back to business. Then I forget what I thought, and continue watching as if nothing had happened.

Tähän mennessä olen hyvästellyt 108 ystävää, jotka on kirjoitettu pois sarjasta.

So far, I've said goodbye to 108 friends, who are written out of the series.

Olen kuluttanut elämästäni Holby Cityn katselemiseen 836 tuntia. Se on 35 täyttä vuorokautta. 7 viikkoa elämästäni olen maannut Holby Cityn sairaalassa.

I have spent 836 hours of my life watching Holby City. It is full 35 days. 7 weeks of my life I've been lying in the Holby City hospital.

Ilman mitään toivoa parantumisesta. Sarja jatkuu Suomessa ainakin vuoteen 2017 asti.  

Without any hope of recovery. The series continues in Finland, at least until 2017.

Miksi kaikki aina lähtevät Holby Citystä Ruotsiin? Miksei Suomeen? Voinko minäkin lähteä Ruotsiin?
Why does everyone always leave Holby City to Sweden? Why not to Finland? Can I go to Sweden, too?

----------

Elämänohje:

Life advice:

Älä tee mitään. Se on varmin keino olla addiktoitumatta mihinkään.

Do not do anything. It is the surest way not to be addicted to anything.

Kun Jack Russellit vasta tulivat Suomeen / When the Jack Russells came to Finland

Isoäitien tärkeimpiä tehtäviä on muistella vanhoja, vai mitä? Kertoa väkisin paperinohuiksi kuluneita iänkaikkisia ja kellastuneita juttuja ja pakottaa nuoret kuuntelemaan niitä.

One of grandmothers' most important tasks is to look back at the old times, don't you think? To force people to listen to ancient stories that are worn into thin old, yellowed paper ages ago. 

No, täältä pesee.

Well then, here we go again.

Vuonna 1990 syntyi Jack Russellin terrieri Penny. Hän ei ollut ihan ensimmäinen Jack Russell Suomessa, mutta ensimmäisten joukossa kuitenkin. Pennyn äiti oli tuotu Englannista. Penny saatiin vaihtokaupassa antamalla myyjälle faksi. Ja nyt jos joku ei tiedä mikä faksi on, niin googleta hyvä ihminen.

In 1990, was born Jack Russell Terrier Penny. She was not the very first Jack Russell in Finland, but one of the first, however. Penny's mother was imported from England. Penny was bought by giving a fax machine to the seller. And now, if someone does not know what is the fax, so come on, google it.

Jack Russellin terrierejä ei silloin rekisteröity Suomessa. Eikä värillä ollut niin väliä. Tai pystyillä korvilla. Joskus jotkut yrittivät korvia vähän taivutella pentuna, mutta ei siitä paljon apua ollut. Hännätkin typistettiin, huh!

Jack Russell terriers were not registered in Finland at that time. And the color was not really a big deal. Or upstanding ears. Sometimes, some people tried to persuade the ears when the dog was a little puppy, but it was not of much help. And the tails were curtailed, huh!

Penny otettiin meille, kun poika meni ensimmäiselle luokalle kouluun. Sillä sympaattisella ajatuksella, että olisi joku kotona vastaanottamassa. Ei tarvitsisi lapsen tyhjään kotiin tulla. Ei ollut osittaista hoitorahaa silloin, että äiti voisi olla kotona. Ja leipäkin maistui leivälle.

Penny was taken to us while the son went to school. With the sympathetic idea that someone would be home receiving him after the school. The child would not have to come into an empty home. There was no partial care allowance at that time to allow mother be at home. And the bread tasted like bread then.

Suunnitelma toimi puolittain. Penny kyllä vastaanotti pojan koulusta kotiin. Mutta ei sitten laskenut enää ulos. Ei antanut ottaa kenkiä. 

The plan worked half way. Yes, Penny received the son home from school. But didn't let him go out after that. She did not give him his shoes.

Kymmenen vuoden kuluttua Pennylle tuli yhtäkkiä mieleen tämä vanha tapa, ja hän yritti taas irvistellä kenkien vieressä. Hän ei vaan ollut ottanut huomioon, että poika oli jonkin verran kasvanut sitten ensimmäisen luokan. Pennyn kasvoilla oli järkyttynyt ja pettynyt ilme, kun murahdus tulikin toisin päin.

After ten years the old way came suddenly to Penny's mind, and she tried to grimace next to shoes once more. She just didn't take into account that the boy had grown somewhat since the first class at school. Penny's face was shocked and disappointed when the growl came from the other way around.

Kun Penny odotti ensimmäisiä pentujaan, hän ei ymmärtänyt, mitä hänen vartalolleen oikein oli tapahtumassa. Mutta pentujen synnyttyä hän oli maailman paras äiti. Pentuja oli kolme. Seuraavassa raskaudessa niitä oli peräti viisi, ja raskauden loppuaikana ressukan vatsa melkein viisti maata.

When Penny was waiting for her first puppies she did not understand what there was happening in her body. But after the puppies were born, she was the world's best mother. She got three puppies. After her next pregnancy there were as many as five puppies, and during the end of the pregnancy poor thing's belly almost bordered on ground.

Sen jälkeen Penny rakasti ylitse kaiken ja hoiti ihan kaikkia vauvoja: linnunpoikia, siilinpoikia, toisten koirien pentuja...

After that Penny loved and took care of all the babies: chicks, hedgehog sons, other dogs' puppies ...

Agilityssäkin käytiin, mutta kaikkein kovimmin Penny juoksi sitten, kun suoritus oli ohi ja poistuttiin radalta. Toinen kestosuosikki oli A-este. Sen päälle oli pienen koiran mukava pysähtyä tarkastelemaan maisemia vähän kauemmas. Ei ihan kuulunut agilityn sääntöihin ja kallista aikaa kului. Mutta hei, mistä olisi ollut paremmat näköalat?

To agility we went, too, but the hardest Penny then ran when the performance was over and we left the track. Another perennial favorite was the A-frame. For a small dog, it was very nice to stop on top of it to look at the scenery a little further. Not quite belonged to agility rules and took lots of precious time. But hey, what would have been a better view?

Penny oli 13-vuotias kun huomasin, että täysin vastoin luonnettaan hän tekee esteetöntä tuttavuutta ihan vieraiden ihmisten kanssa. Miten ennen niin varauksellinen koira hyppäsi suoraan vieraiden ihmisten syliin?

Penny was 13 years old when I found that quite contrary to her character she made acquaintance with complete strangers. How on earth earlier a reserved and shy dog jumped straight into the arms of strangers?

Myöhemmin selvisi, että vastaus oli dementia. Penny ei enää muistanut. Metsässä koira, joka ei ollut koskaan karannut, lähti omille teilleen. Sitten pitkän etsinnän jälkeen hän käveli meitä vastaan, ei ollut tuntevinaan ja hävisi taas.

Later it was discovered that the answer was dementia. Penny no longer remembered. In the forest the dog, who had never escaped went to her own separate paths. Then after a long search she walked towards us, didn't show any marks that she knew us and disappeared again.

 

Penny, se oli hieno viidentoista vuoden matka, me rakastamme sinua yhä! 

Penny, it was a great fifteen-year journey, we love you still and always!

----------

Elämänohje: 

Life advice:

Jos joskus pääset korkealle, pysähdy vaan rauhassa katselemaan ympärillesi. Kyllä sieltä sitten ehtii alas myöhemminkin.

If you ever get to a high place, don't hurry but stop to look around in peace. You will have all the time in the world to come down later.

 

Nimipäivähumussa / Name day celebration

Meille on tullut sellainen tapa, että lapsenlasten nimipäivinä sankari viedään vaatekauppaan. Siellä hän saa valita lahjakseen ihan minkä haluaa.

We have one habbit: on grandchildren's name days we take the hero to a clothes shop. There he or she may choose any gift he wants.

Ei siis kysytä vanhemmilta, mitä lapsi tarvitsee. Vaan sankari saa valita sananmukaisesti ihan minkä haluaa. Ja ihan itse.

That is, we don't ask the parents what the child needs. But the hero must choose literally just what he wants. And all by himself.

Tämä vaatii tietysti huolellista suunnittelua. Kuten shakissa, myös lapsen kanssa shoppaillessa on osattava ennakoida. Esimerkiksi vaatekaupan tulee olla sellainen, ettei kalleinkaan valinta suista konkurssiin.

This, of course, requires careful planning. As in chess, shopping with child requires careful forethought. For example, the shop must be one which doesn't derail you into bankruptcy even if the chosen garment is the most expensive one in that shop.

Lisäksi sankarin tulee hahmottaa sellaiset pienimmille yllättävän vaikeat käsitteet kuin vain yksi ja katsellaan ensin koko valikoima ennen kuin päätät.

In addition, the hero must perceive some surprisingly difficult concepts like just one, and view the whole choice before you decide.

Lapsen sukupuoli asettaa myös hieman rajoitteita. Arvaat varmaan kumpien kanssa tämä on helpompaa.

Gender of the child can also set some restrictions. Probably you guess with which gender this is easier.

Kuinka nuorena tämän sitten voi aloittaa? Teimme tieteellisen kokeen: onnistuuko kaikki tämä 2-vuotiaan kanssa? Ihanainen Bella istutettiin autoon ja lähdettiin suorittamaan koetta.

So, at how young age can you start? We made a scientific experiment: does all this succeed with a 2-year-old? Lovely Bella was put in the car and driven towards a test.

Luulitko, etten minä muka ymmärrä muodista mitään? Väärin. / Did you think I don't understand anything of fashion? Wrong.

Aaahhh... voisin jatkaa tätä loputtomiin. / Aahhh... I could continue this neverendingly.

Hmmm... Pidän tästä väristä. / Hmmm... I like this color.

Shoppailu on aika uuvuttavaa, kun sen tekee huolella. Onneksi virvokkeet auttavat. / Shopping is quite tiring when you do it properly. Happily the refreshments help.

Luulitko, että valitsen röyhelöisen paidan, jossa on kukkia? Ei, olen valmis prätkän kyytiin. / Did you think I'm going to choose a pink and frilly shirt with flowers on it? No, I'm ready for a motorbike.

----------

Elämänohje:

Guideline for life:

Jos et tiedä mitä laittaisit päälle, ja lähistöllä sattuu olemaan 2-vuotias niin kysy häneltä.

If you have no idea how to dress and nearby happens to be a 2-year-old do ask her.