Lähtölaskenta on alkanut / The countdown has begun

Tänä jouluna teen kaiken oikein ja ajoissa 😇. Sen varmistamiseksi minulla on tsekkilista.

This Christmas I will do everything right and timely 😇. To ensure this, I have a checklist. 

Joulukortit 👍 tsek

Christmas cards 👍 check

Otan osoiterekisterin esille. Mutta Facebookin perusteella on näyttänyt vähän siltä, että yksi pariskunta ei enää jaa osoitetta. Miten voin tietää? En ilkeä kysyä, ei olla ihan niin läheisiä. Jos laitan molempien nimen korttiin ja he ovat eronneet, aiheuttaako se pahaa mieltä? Lähetän - en lähetä - lähetän???? No en. Väitän, että posti hävitti kortin matkalla.

I open my address register. But on Facebook it has seemed a bit like one couple no longer shares the address. How do I know? I don't dare to ask, we are not so close. If I put both names on the card, is it melancholic if they have divorsed? I will send - I won't - I will???? Well no. I will claim that the post lost the card on the way.

Yksi uusikin on listalla. Mutta en muista hänen puolisonsa nimeä. Taas tämä puoliso-ongelma. Ja en-ilkeä-kysyä-ongelma. Tutkin Fonectasta, mutta ei löydy. Tietenkään. Ikinä siitä ei ole apua. Tutkin googlettamalla kuin salapoliisi, mutta ei onnistu. Kortti jää pöydälle odottamaan, että törmään johonkuhun, jolta voin kysyä.

One new one is on the list. But I do not remember his spouse's name. Again this spouse problem. And an I-don't-dare-to-ask problem. I searched at Fonecta, but did not find. Of course. I never find at Fonecta. I searche with Google like a detective without no luck. The card stays on the table waiting for me coming across with somebody from whom I can ask. 

Ja minkälainen postimerkki Ruotsiin menevään korttiin piti laittaa - miksen minään vuonna muista?

And what kind of a stamp was needed for a card to Sweden - why can't I ever remember?

Lahjojen ostaminen aikuisille 👍 hmmm...

Purchasing gifts for adults 👍 hmmm...

Olisiko nyt tullut se vuosi, ettei aikuisille enää osteta lahjoja? Lapsenlapsia on jo paljon ja rahat ovat tiukalla. Mutta ovathan lapset edelleen lapsia, vaikka ovatkin aikuisia. Kipuilen ja kysyn lapsilta mielipidettä. Kaikki ovat sitä mieltä, että joululahjat ovat lasten juttu. Huokaan haikeasti.

Would it now have become the year that we don't buy gifts for adults any more? There are already so many grandchildren and the money is tight. But children are still children, even though they are adults. I am pained and I ask the children for opinion. Everyone thinks Christmas gifts are a child's thing. I sigh sadly.

Lahjojen ostaminen lapsille 👍 tsek

Purchasing gifts for children 👍 check

On muuten yllättävän vaikeaa saada pieniltä lapsilta vastausta mitä he ovat toivoneet joululahjaksi. Enkä millään tiedä, mitä kaikkea heillä jo on kotonaan. Mutta ei hätää. Sillä minulla on loistava suunnitelma. Olen käynyt Prismassa kuvaamassa leluja ja näyttänyt kuvat vanhemmille. Menen takaisin Prismaan, kun siellä on 15 %:n alennuspäivät.

It is, by the way, surprisingly difficult for a small child to answer what they have hoped for as a Christmas present. And I do not know every single thing they already have at home. But nothing to worry. Because I have a great plan. I have been to Prisma department store taking photos of toys and showed pictures to the parents. I will go back to Prisma again when there are 15% discount days.

Ja suunnitelman kakkososa on vielä briljantimpi: Olen lähettänyt miljoonasta kuvasta ne valitut itselleni WhatsAppiin. En voi muistaa väärin. En voi erehtyä. Täydellinen suunnitelma.

And the second part of the plan is even more briljant: I have sent the chosen photos out of the million photos taken to myself to WhatsApp. I can not remember the presents wrong. I can not mistake. Complete plan.

Kunnes se alennuspäivä koittaa ja menen Prismaan. Eihän niitä valittuja leluja enää ole 😖. Miten ne ovat voineet loppua? Eikö täällä yhtään vahdita hyllytilannetta ja tehdä lisätilauksia?

Until the discount days come and I go to Prisma. The chosen toys are no longer there 😖. How can they have run out? Is not there anybody to watch the shelf situation and make additional orders?

Vilkuilen kuvia kännykästä ja yritän löytää valitut lelut hyllyistä. Mutta leluja on valtava määrä. Hyllyt painuvat lähemmäksi. Hiki virtaa. Silmissä sumenee.

I keep glancing the photos in my cell phone and I'm trying to find the chosen toys at the selves. But there are a huge number of toys. Shelves get sinking closer to me. Sweat flows. Everything blurs in my eyes.

Kunnes jostain tulee pelastava oivallus. Joku saamari on käännellyt legopaketit väärin päin. Takapuolelta löytyvät oikeat kuvat.

Until the rescuing idea comes from somewhere. Some flaming person has turned the lego packs backwards. On the other side there are the right pictures. 

Tämä kuva minulla oli muistilappuna kännykässä. This photo I had in my phone.

Ja tämä oli Prisman hyllyssä. Näetkö: isoäiti-ihminen erehtyy tässä kohden hyvin helposti. And this one was on Prisma's self. See now? A granny person gets easily lost in this phase.

  
Joulusiivous 👎 no joo. Onhan tässä vielä aikaa.

Christmas cleaning 👎 yeah. There is still time left here.

Jouluruuat ja leipominen 👎 Kaikki voimat valuivat Prisman leluhyllyjen väliin.

Christmas food and baking 👎 All forces swept through Prisma's toy racks.

----------

Elämänohje:

Life advice:

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kirjaimellisesti. Sillä pääset korkeintaan puoleen väliin.

Well planned is half done. Literally. With planning you can reach up to the half at most.
  

Itsenäisyys - miltä se tuntuu? / Independency - how does it feel?

Suomen itsenäisyyspäivä on ensi viikolla. Suomi täyttää 100 vuotta.

Finland's Independence Day is next week. Finland is 100 years old.

Suomalaisissa ei liene ketään, joka ei osaisi arvostaa sitä. Veteraanit ovat kunnioitettuja, ja sankarihaudoilla käydään vähintään itsenäisyyspäivänä. Heti sen jälkeen kun televisiosta on katsottu Tuntematon sotilas.

There is no one in Finland who can not appreciate it. The veterans are respected, and heroic soldiers' graves are visited at least on Independence Day. Immediately after watching the famous Finnish movie Unknown Soldier which we look every year.

Mutta niin kauan kuin minä olen elänyt, veteraanit ovat tuntuneet vanhoilta, eri sukupolvelta. He ovat kuuluneet toiseen maailmaan, olleet myyttisiä sankareita. Rehellisesti sanoen en ole hirveästi uskaltanut ajatella sotaa. Se on ollut liian kauhistuttava, onneksi kuitenkin kaukainen. Vaikka tänäkin päivänä muualla maailmassa valtava määrä ihmisiä elää sodan keskellä.

But as long as I have lived, veterans have seemed old, belonged to another generation. They have belonged to another world, they were mythical heroes. Honestly, I have not terribly much dared to think of war. It has been too horrifying, fortunately however distant. Even if still today, in the rest of the world, a huge number of people live in the middle of a war. 

Sotia on käy aina. Tämä on Kindjal, kaukaasialainen kasakoiden tikari nuoruusvuosiltani 1809-1917. There have always been wars. This is a Kindjal, a Caucasian Cossack dagger from my youth 1809-1917.

Kunnes sitten aloimme ukin kanssa kirjoittaa sota-aikaan sijoittuvaa jännäriä. Viimeinkin sain rohkeutta tutustua historiaan rehellisesti. Ei sota tapahtunut jollekin muulle, jollekin vanhanaikaiselle ihmiselle, joka nykyihmiseen verrattuna pystyi kestämään aivan eeppisiä vastoinkäymisiä silmää räpäyttämättä.

Until this, when we together with grandpa started to write a war-time thriller. Finally, I got the courage to explore history honestly. The war did not happen to any other, old-fashioned man who, in comparison to today's human being, was able to withstand the very epic adversity without blaming the eye.

Ihmiset olivat tuntevia, eläviä, samanlaisia ihmisiä kuin minä. Tässä on lainaus suoraan sodan kokeneen suusta. Varoitus: tarina ei sovi herkille (jollainen minäkin olen). Tämänkaltaisten tarinoiden jälkeen viimeinkin alitajuntaa myöten ymmärrän mitä itsenäisyys merkitsee.

People were sentient, alive, just the same people as me. Here is a quotation directly from the mouth of a soldier. Warning: The story does not fit sensitive (as I am). After this kind of story, I finally understand to the subconscious what autonomy means.

Onni Palaste kertoo kirjassa Talvisodan ääniä sotilaasta, joka haavoittui jäällä liikuntakyvyttömäksi ja näytteli kuollutta vihollisen partion tullessa lähelle:

Onni Palaste tells the story of a soldier in his book Winter War Voices. The soldier was injured on the ice so that he could not move and pretended to be dead when the enemy patrol came near:

"Nyt sain kokea elämäni kauheimmat hetket. Punasotilas tarttui kivääriinsä, jonka päässä oli terävä pistin. Nopeasti hän tökkäsi sen kohti kurkkuani. Järkyttävästä kokemuksesta huolimatta koetin edelleen pitää vartaloni velttona. Pisto kaulaani oli rikkonut henkitorveni. Toinen pisto osui suuhuni, sattui kitalakeeni niin, että pääni retkahti sivulle ja uskoin pistimen kärjen työntyvän silmäni kautta ulos. Näytellä kuollutta sotilasta ei käynytkään helposti."

"Now I had to encounter the most horrible moments of my life. The red soldier grabbed his rifle, with a sharp stinger, and quickly poked it toward my throat. In spite of the shocking experience I tried to keep my body limp. The poke to my throat had broken my trachea. Another poke hit my mouth and hurt my palate so that my head went to the side and I believed the point of the tip was going out through my eye. To pretend a dead soldier was not easy to do."

Tämäkin sotilas selvisi lopulta, ja niin selvisi Suomikin. Kiitos joka ikiselle suomalaiselle sotilaalle! Ja myös heille, jotka kantoivat henkisten traumojen taakkaa perintönä edelliseltä sukupolvelta.

This soldier eventually survived, and so did Finland. Thanks to every Finnish soldier! And also to those who carried the burden of mental tragedies inherited from the previous generation.

----------

Elämänohje:

Life advice:

 Miten saisi viisauden kulkemaan sukupolvelta toiselle?

 How could wisdom flow from generation to generation?

Hammaslääkärilasku hämmästyttää / Dentist's astonishing invoice

Ystäväni halusi mennä suuhygienistille puhdistuttamaan hampaat. Helppoa?

 My friend wanted to go to the dental hygienist to clean the teeth. Easy?

Ei ole, koska yksityisellä puolella suuhygienistin palvelut ovat paljon kalliimpia ilman hammaslääkärin lähetettä. Julkisessa terveydenhuollossa näin ei ole. Terveisiä vaan sinne soten valmistelijoille.

It is not because the private side of the dental hygiene services are much more expensive without a dentist's referral. This is not the case in public healthcare. And now I take this opportunity to send my greetings to the Finnish officials planning the health care reform. 

Siispä ensin hammaslääkärille. Tarkastus meni hyvin, mutta lasku aiheutti hilpeyttä. Tai olisi aiheuttanut, jos ei olisi ollut rahasta kysymys. Yhdessä ihailimme, miten paljon luovuutta nykyään vaaditaan terveydenhuollon henkilöstöltä. Heidän pitää keksiä laskuun jos jonkinmoista riviä, jolla laskun loppusummaa voi nostaa. Kela-korvauksen verran me suomalaiset saamme "alennusta" laskusta. Mutta laskun lisäriveillä se peritään takaisin. Joten itse asiassa Kela eli yhteiskunta maksaa ne lisärivit.

So first to the dentist. The check went well, but the bill caused some hilarity. Or it would have caused if there was no money in question. Together, we adored how much creativity is now required of health care staff. They have to come up with several lines to the invoice to raise the total amount. We Finns get "reduction" from the invoice amounting the sum that the social insurance institution of Finland has us admitted. But with the additional rows of the invoice we pay it back. So, at the end the social insurance institution i.e. society pays those rows.

Eikö riittäisi, jos yksinkertaisesti vain ilmoitettaisiin, mitä tämä lysti maksaa? Ei. Pitää olla erittely, jotta yksinkertaisempikin maksaja ymmärtää aiheuttaneensa paljon kuluja.

Would not it suffice if you simply told how much? No. There needs to be a differentiation so that even the simpler payer understands that he has caused a lot of expenses.

Kannan nyt korteni kekoon ja osallistun Suomen sote-palvelusetelitalkoisiin tarjoamalla muutaman uuden idean tulevaisuuden laskuerittelyihin. Seuraavissa vaihtoehdoissa aina yksi on jo olemassa oleva, muut pelkkiä ehdotuksia. Ilman näitä et pääse sisään lääkäriin. Tai ainakaan et pääse enää ulos.

Now I'm doing my bit and taking part in the health care reform in Finland by offering a few new ideas for future invoices. In the following alternatives, there is always one already existing in each part, the others mere suggestions. Without these you will not get in to the doctor. Or at least you can not get out.

Arvaatko mitkä ovat käytettyjä ideoita? Oikeat vastaukset blogin lopussa.

Can you guess what are the ideas used? The right answers at the end of the blog.

Kiitos siitä, että yleensä tulet paikalle:
Thank you for mere coming to the place:

a) sisääntulomaksu / entry fee
b) toimistomaksu / office fee
c) hissimaksu / elevator fee
d) narikkamaksu / cloakroom fee

Sinä aiheutat kuluja kun siinä penkillä makaat:
You cause expenses just by lying there on the bench:

a) laitemaksu / equipment fee
b) poranterän vaihtomaksu / twist drill's replacement fee
c) röntgenkuvamaksu / x-ray fee
d) tutkimustietojen arkistointimaksu / the filing fee for research data

Eikä rahojen periminenkään sinulta ilmaista ole:
Nor is it free to charge you:

a) laskun printtaamismaksu / invoice's printing fee
b) käteisen käsittelymaksu / fee for paying in cash
c) laskutuslisämaksu / billing fee
d) pankkikortin käyttömaksu / debit card fee

Oikeat vastaukset eli jo olemassa olevat lisärivit laskuissa: b) toimistomaksu, a) laitemaksu, c) laskutuslisämaksu. Muut saattavat löytyä laskulta, kun seuraavan kerran lääkäriin ilmestyt.

The right answers, i.e. the existing additional rows on invoices: b) office fee, a) equipment fee, c) billing fee. Others may be on the invoice when next time you appear to the doctor.

----------

Elämänohje:

Life advice:

Hyvä mielikuvitus rikastuttaa elämää.

Good imagination enriches life.

  

Tuulen lailla lennän ratsuni seläss(t)ä / Like a wind I will fly on (off) the back of my horse

- Ai kun kiva lähteä pitkästä aikaa ratsastamaan.
- It's nice to go for a ride after such a long time.

- Joo, millonkahan ollaan viimeksi käyty?  
- Yeah, how long is it from the last ride?

- Muista sitten, ettet läväytä pohkeilla Heviä kylkiin. Se on tosi herkkä siitä.
- Remember then that you do not slam Hevi with your calves to her sides. She's really sensitive to it.

- Ai hitsi, unohtu hakea alakerran varastosta ne siun vanhat kannukset.
- Oh, sorry, forgot to pick up your old spurs from the downstairs stockroom.

- !!!!!!!

- Tallin omistaja kattois pihalla että viuhhh... jotain tuttua tuossa oli, mutta en ehtinyt nähdä. Ja jotain punaista.
- The owner of the stall would look in the courtyard that viuhhh ... something familiar there was, but I did not have time to see it. And something red.

- Kävellään pelkästään, hevosilla ei oo kenkiä.
- We just walk, the horses don't have shoes.

- Mitä??? Täällähän on lunta.
- What??? There is snow all over.

- Ei paljas kavio ole lumihangessa liukas. Kesäkenkä on. Eikä mennä mihinkään auratulle. Niin kuin tielle. 
- No bare hoof is slippery on the snow. The summer shoe is. And we do not go to any place that is ploughed. Like on the road.

- Myö liukastutaan ja jäähään hevosen alle.
- We will slip and end under the horse.

- No eikä jäähä.
- No we won't.

- Toivottavasti ne osaa siellä makkaratehtaan lihanleikkuupöydällä erotella...
- Hope they are able to separate on the sausage factory's meat cutter table ...

- !!!!!!

- Mennään tuonne metsään, mee sie edeltä.
- Let's go that way to the woods, you can go first.

- Ai että on ihana ilma, sielu lepää täällä metsän rauhassa.
- Oh, what a wonderful weather, the soul rests here in the forest.

- Mee eestä!!!! Heviä sattui jalkaan.
- Go out of the way!!!! Hevi hurt her leg.

- Täh? En mee eestä. Päinvastoin blokkaan tien, ettei se lähe viemään sinnuu. Mitä se riehuu? Ei oo yhtään Hevin tapaista.
- What? No I won't. On the contrary, I will block the road so she can't toss you around. What's the f... up? Not like Hevi at all to rave like that.

- Mee nyt eestä!!! Tai tää menee siun ponin yli ja sinuun sattuu.
- Please, get out of the way!!! Or she will go over your pony and you will be hurt.

- Hei oota, yritä pysäyttää se. Ei sitä sattunut jalkaan, sillä on tarttunu valtava karahka häntään, ja se pieksee sitä takajaloille. Ei ihme, että raukkaparka säikähti.
- Wait, try to stop her. She did not hurt her leg. There is an enormous stick gripped to her tail and it beats her hind legs. No wonder the poor Hevi was frightened.

- Tästä on vielä matkaa tallille...
- There is still a trip to go to the stable from here...

- Mie tuun alas ja yritän irrottaa karahkan. Miulla on poni, mie pääsen kyllä takaisin selkään. Ei se oo korkee.
- I will come down and try to detach the branch. I have a pony, I will be able to climb back. He's not tall.

- No yritä.
- Well okay, try then.

- Nyt se oksa lähti. Mutta oli kyllä iso. Mie nousen takaisin.
- Now that shit is gone. But it was big. I'll climb back.

- Miksi sie hypit yhdellä jalalla siinä ponin vieressä????
- Why are you jumping on one leg next to the pony????

- No kun se ei pysy yhtään paikallaan. En mie pysty ponnistamaan vauhdissa selkään!!!!
- Well, I have the other foot in the stirrup but he does not stay in place for one second. I can not make a swing to the back !!!!

- Ei näytä hyvältä. Aiot sie hyppiä koko matkan takaisin?
- It does not look good. Are you going to jump back all the way?

- Mie kävelen. 
- I'll walk.

----------

Elämänohje:

Life advice:

Olen sanonut tästä aiemminkin, mutta muista miten hyvää raitis ilma tekee ihmiselle.

I have mentioned this before, too, but do remember how healthy fresh air is for a human being.

Mistä runot kertovat? What do poems tell us?

Onko ketään, kenen elämää runo ei olisi joskus koskettanut?

Is there anybody whose life a poem would never have touched?

Suomessakin runoja uskotaan olleen jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Mikä siis runoudessa viehättää?

In Finland, poems are believed to have been thousands of years before the start of our era. So what is it that we like in poetry?

Runo voi olla salaisuus, joka aukeaa vain, jos sen osaa tulkita oikein. Se voi olla rakkaudentunnustus, jota ei muuten uskalla ääneen lausua. Laulujen sanat ovat runoja. Moni samaistuu niihin. Joskus ne koskettavat ja tuovat lohtua: en olekaan yksin ajatuksineni ja tuntoineni.

The poem can be a secret that opens only if the reader can interpret it properly. It may be a love affair that one dares not to utter at a loud voice. The words of the songs are poems. Many people identify with them. Sometimes they touch and bring comfort: I'm not alone with my thoughts and feelings.

Runo voi olla kunnianosoitus, jos se kirjoitetaan ylistykseksi. Runot ovat tie asioiden jakamiseen. Monet, jotka eivät jaksa lukea kokonaisia romaaneja, pitävät runoista. Esimerkiksi ADHD:stä kärsivät nauttivat paljon matkoistaan runojen maailmaan.

A poem can be a tribute if it is written as a praise. Poems are the way to sharing things. Many who can not read whole novels like poems. For example, sufferers of ADHD enjoy a lot of their journeys to the world of poetry.

Mutta miksi nyt innostuin pohtimaan runoutta? Sen sai aikaan monipuolisesti lahjakas ystäväni Asta Siekkinen. Asta on kirjoittanut laulutekstejä ja näytelmiä. Kaiken tämän ohella Asta opettaa viestintää. Ja nyt hän on julkaissut runokirjan Mediapinta-kustantamon Suomi 100 runokirjaa -hankkeessa. Olen niin ylpeä sinusta, Asta!

But why did I now get excited about poetry? It was created by my talented friend Asta Siekkinen. Asta has written song lyrics and plays. Along with all this, Asta teaches communication. And now she has published a poem book in Mediapinta publishing house's Finland 100 poetry book project. I'm so proud of you, Asta!

Kirja alkaa Roosan ja Ruunon - kahden erilaisen elämästä. Välillä tulevat kyyneleet lukijan silmiin, sitten taas naurattaa.

The book begins with the lives of Roosa and Ruuno - two different people. At times tears come to the reader's eyes, then laugh again.

Siirrytään kertomuksiin pienen tytön elämästä. Ne ovat niin elämänmakuisia, että arvelisin kirjailijalla olevan hyvin tarkka tieto pikkutytön tuntemuksista :) Yhden runon aikuisen kanssa olen minäkin ollut pikkutyttönä tekemisissä. Nyt aikuisena lukiessani tällä kyseisellä runolla oli suorastaan terapeuttinen vaikutus lapsuuden traumojen purkamisessa.

Then we move on to stories about a little girl's life. They are so life-tasting, I would guess that the writer has very exact knowledge of the little girl's feelings :) With one adult in one poem have I also been dealing with as a little girl. Now as an adult reading this poem had a somewhat therapeutic effect on disassembling of childhood traumas.

Kolmannessa osassa kirjailija iloittelee suomen kielellä ja huumorilla. "Sorsan moka" on suosikkini, hykerryttävän hauska.

In the third part, the author rejoices with Finnish language and humor. "Duck's Mistake" is my favorite, thrilling fun. 

Neljännessä ja viimeisessä osassa "Svengin kutsu" on suurimmaksi osaksi sävellyksiin tai niiden inspiraatioksi syntyneitä sanoituksia.

The fourth and last part, the "Sveng's Invitation" consists largely of lyrics to compositions or lyrics inspired by them. 

Jos pidät runoista, tästä linkistä pääset tilaamaan Roosa ja Ruuno -kirjan. Toimii hyvin joululahjana, mutta luultavasti et raaski luopua siitä.

If you like poems, from this link you can order Roosa and Ruuno. Works well as a Christmas gift, but you probably will not give up on it. Unfortunately it is for the time being only in Finnish. 

----------

Elämänohje (Astan blogista):

Life advice (from Asta's blog):

Minäkin haluaisin vielä kehittyä, oppia uutta, parantaa ja käyttää lahjojani.

I too would like to develop, learn new, improve and use my gifts.
 

Miksi purevia hevosia arvostettiin? / Why were biting horses valued?

Teoksesta SUOMEN RAVIURHEILU, Lauri Rinta ja Esko Rinta, julkaistu näiden veljesten toimesta 1950-luvulla. 

From the book FINNISH TROT RACING, Lauri Rinta and Esko Rinta, published by these brothers in the 1950's.

Keskiajalla sanoo Strängnäsin piispa Olaus Magnus eli Magni: Suomalaiset hevoset ovat hyviä, ja monesta syystä nämä hevoset ovat muita parempia ja kestävämpiä, sillä 3-vuotisiksi oleskelevat ne emojensa mukana metsäniityillä, vieläpä kaikkein ankarimpana talvisaikanakin. Tällä tavoin tulee niistä karastuneita, nopeita ja uupumattomia. Magni kertoo myös: Taistelussa ne purevat vihollisia.

In the Middle Ages, says Strängnäs bishop Olaus Magnus or Magni: Finnish horses are good and for many reasons these horses are better and more durable, because they stay up to 3 years old with their mothers in the wooded meadows, even in the most severe winter days. In this way, they will become hardened, fast and inexhaustible. Magni also says: In battle, they bite the enemies. 

Tänä vuonna vietetään suomenhevosen 110-vuotisjuhlaa, koska kantakirja perustettiin 110 vuotta sitten. Suomenhevosia on kuitenkin ollut paljon pitempään. Savonlinnalainen liikemies Kalle Hulkkonen (1898-1984) hevosineen kotipihallaan 1900-luvun alkupuolella. This year, the 110th anniversary of Finnish horses is celebrated because the pedigree was founded 110 years ago. However, Finnish horses have been much longer. Businessman in Savonlinna, Kalle Hulkkonen (1898-1984) with his horse in his home yard early in the 20th century.

Hyviä hevosia oli Suomessa jo keskiajalla, etenkin Karjalassa. Sieltä niitä kuljetettiin suuria laumoja Novgorodin maihin, jossa varsinkin sotaratsut olivat kysyttyjä. 1300-luvun alkupuolella kiellettiin hyvien hevosten vienti Venäjälle ja Viroon, koska oli vaarallista viedä hyviä sotahevosia maasta. Kieltoa ei voitu valvoa kunnolla, joten laivalasti toisensa jälkeen kuljetettiin hevosia Suomenlahden yli. Hevosia kuljetettiin myös salaa Kannaksen kautta.

Good horses were in Finland already in the Middle Ages, especially in Karelia. From there, large herds were transported to the countries of Novgorod, where warhorses were especially sought after. In the early 1300s, export of good horses to Russia and Estonia was prohibited as it was dangerous to take good warhorses from the country. The ban could not be properly monitored, so horses were transported over the Gulf of Finland by shipyards. Horses were also transported secretly via Kannas. 

Rekiajelulla Savonlinnan saaristossa. With sleigh in the Savonlinna archipelago.

Kustaa Vaasan perustamat tammakartanot eli kuninkaankartanot lakkautettiin vuosisata ennen kuin Savon Prikaatin komentaja Yrjö Maunu Sprengtporten perusti 1775 jälkeen tammalan Haapaniemen kuninkaankartanoon Haukiveden rannalle. Hän perusti sinne myöhemmin Suomen ensimmäisen sotakoulun. Rakuunat saivat siellä järkiperäistä opetusta hevosen hoidossa.

The mare manors i.e. honors established by Gustav Vasa were abolished a century before the Commander of the Savo Brigade, Yrjö Maunu Sprengtporten, again founded in 1775 a mare manor to the Haapaniemi honor on the lakeside of Haukivesi. He later founded the first military school in Finland. There the raccoons got rational teaching in horse care. 

Kalle Hulkkonen hevosineen talvisen Savonlinnan kaduilla.
Kalle Hulkkonen with his horse on the streets of the winter Savonlinna.

Suomalaiset hevoset olivat hyvin haluttuja Ruotsinvallan aikana (päättyi Suomen Sodan loputtua syyskuussa 1809). Suomalainen ratsupalvelukseen lähtijä vei mukanaan vähintään kaksi hevosta, saattoipa talosta lähteä kuusikin hevosta palvelukseen. Kuningas Kustaa Vaasa kielsi viemästä maasta 8 markkaa kalliimpaa hevosta. Näin jäivät parhaat siitostammat maahan.

Finnish horses were very much sought after during the Reign of Sweden (ended after the end of the Finnish War in September 1809). The Finnish horseman going to service brought with him two or more horses, even six horses may go from one house to riding horse service. King Gustav Vasa forbade exporting a horse more expensive than 8 marks. This is how the best breeding mares were left in the country. 

Kalle Hulkkonen ajoi raveissa, mutta teki myös muun kaupankäynnin ohessa hevoskauppaa. Hänen tyttärensä pojanpoika Markus Dahlström on  tämän päivän savonlinnalainen ravivalmentaja ja -ohjastaja.
Kalle Hulkkonen drove in races, but he also made horse trading among other businesses. Markus Dahlström, grandson of his daughter, is today's horseman coach and trainer in Savonlinna.

----------

Tällä viikolla ei tulekaan elämänohjetta, vaan sen sijaan Ilomantsissa taltioitu kansanruno hevosen synnystä. Anteeksipyyntö ulkomaisille lukijoille: en osaa kääntää tätä. Mutta jos teillä on hevosaiheisia runoja, kuulisin niistä mielelläni.

This week, there will be no life advice, instead here is a folk poem of the birth of the horse recorded in Ilomantsi. Sorry to foreign readers: I am not able to translate this. But if you have poems of horses, I'd love to hear them.

Hiekassa hevosen synty
vuoresta valitun varsan
tuoll on pää kivestä pantu
sääri rauasta rakettu
Empä huua , vaik on huoli
Enkä itke, jos on ikävä
Annan huolia hevosen
murehtia mustan ruunan
määkiä mäen takasen
vuorehisen voivotella
hevosell on luu lujempi
luu lujempi, pää parempi
varavammat säärivarret