Nainen kohtaa tiellä käärmeen, mitä tapahtuu? Woman meets a snake on the road, what happens?

Eiks oo mahtava otsikko? Ihan kuin suoraan iltapäivälehden mainoksesta.

Isn't that one awesome title? Just like directly from and advertisement of an afternoon newspaper. 

Juttuhan meni näin:

This is how the story went:

Ajelin hiekkaisella kylätiellä, kun vieressä istuva ystäväni sanoi: "Tuossahan luikertelee käärme."

I was driving on a sandy village road when my friend sitting beside me said, "There's a snake curling on the road."

Huomasin sen tietysti liian myöhään. Yritin väistää, mutta rengas saattoi kuitenkin mennä käärmeen yli. Se oli nimittäin aika hitsin iso ja pitkä käärme Suomen oloihin. Olen kyllä nähnyt kyykäärmeitä aiemminkin, mutta paljon pienempiä.

Of course, I noticed it too late. I tried to dodge but it was possible that the tire went over the snake. As it was one big and long snake for Finland's conditions. Yes, I have seen vipers in the past, but much smaller.

Käärmeen yli ajaessa rengas ei tunnista minkäänlaista töyssyä, kaveri on sen verran litteä jo alun perin. Mutta onko se minun jäljiltäni vielä litteämpi jostain kohtaa? Mikä nyt neuvoksi? En voi jättää luontokappaletta kitumaan, en edes käärmettä.

While driving over a snake, the tyre does not recognize any kind of stuff, the guy is quite flat already originally. But is it even slimmer after me? What's the advice now? I can not leave a critter suffering, not even a snake.

Pakko mennä katsomaan. Käänsin auton ensimmäisessä mahdollisessa paikassa.

Have to go and see. I turned the car in the first possible place.

Ja siinähän se lojui liikkumattomana, raukka parka. Auton ikkunasta on kuitenkin paha nähdä, onko käärme litistynyt jostain kohtaa. Vai peräti kuollut. Nytkö minä menen nykimään sitä ja kysymään miten voit?

And there it was frozen motionless, poor pilgarlic. However, it is bad to see from the car window if the snake is flattened at some point. Or up to dead. Now do I go to fidget it and ask how you are feeling?

Jos ajaisin vielä kerran sen päältä, niin ei jäisi kitumaan?

What if I drive again over him, so he wouldn't be left suffering?

Kunnes rohkea ystäväni hyppäsi autosta ulos ja meni tutkimaan tilannetta. Hän otti pitkän kepin, ja kokeili sillä vähän, onko käärme vielä elossa.

Until my brave friend jumped out of the car and went to investigate the situation. She took a long stick and tried a little, whether the snake is still alive.

Helpotuksen huokaus. Se oli vain yhtä järkyttynyt kuin minäkin ja lähti luikertelemaan.

Sigh of relief. He was just as shocked as I was and went on curling.

Ja niin käärme sai pitää henkensä.

And so the snake got to keep his life.

----------

Elämänohje:

Life advice:

Yritetään elää sovussa. Ja tönitään toisiamme mahdollisimman vähän.

Let't try to live in harmony. And push each other as little as possible.

Onko raveissa hauskaa, mitä? / Is it fun in horce races, what?

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miltä hevosesta tuntuu ravikilpailuihin osallistuminen.

I have previously written about the feelings of a horse when attending a race.

Mutta miltä se (osa)omistajasta tuntuu? Tältä:

But how does a (part)owner feel about it? Like this:

Klo 7.15: Aamu tuntuu hyvältä, puuro maistaa, mihinkään ei ihme kyllä koske. Työt sujuvat hyvin.

At 7.15 am: The morning feels good, the porridge tastes, no pain anywhere, miracle. Work goes smoothly.

Klo 15.00: Mazda starttaa pihasta. Ihailen Suomen luontoa matkan varrella.

At 3.00 pm: Mazda starts out at the yard. I admire the nature of Finland along the way.

Klo 17.30: Perillä. Heti moikkaamaan Esaa. Hän katselee pilttuustaan rauhallisen ja virkeän näköisenä. Hyvä, ei jännitä siis.

At 5.30 pm: Arrive. Right away to say hello to Esa. He looks in his stall box with a calm and brisk look. Good, no excitement. 

 
Klo 18.00: Käyn moikkaamassa tuttuja tallialueella. Kehuskelen sillä, että olen oppinut hallitsemaan ravijännityksen. Haluan vain nauttia tunnelmasta.

At 6 pm: I go to say hello to friends at the stall area. Brag by the fact that I have learned to manage the trot race tension. I just want to enjoy the atmosphere.

Klo 18.30: Ruokahaluni on mennyttä. Mitä ihmettä? Raveissa olisi ihan pakko saada grillimakkara.

At 6.30 pm: My appetite is gone. What on earth? In races you should absolutely have a grill sausage.

Klo 19.00: Edelleenkään ei ruokahalua. Kiertelen levottomasti ympäriinsä. Vilkaisen askelmittaria. 7650 askelta.

At 7 pm: Still no appetite. I'm walking anxiously around. Quick glance at the pedometer. 7650 steps. 

Esa lämmittelemässä / warming up.

Klo 19.45: En pysty enää tekemään muuta, kuin istumaan jähmettyneenä patsaana katsomon edessä olevalla penkillä. Jalat eivät toimi.

At 7.45 pm: I can not do anything other than sit as a freezed statue on the bench in front of the auditorium. Legs don't move.

Klo 19.55: Vatsassa on jokin iso ja ilkeä pallo. Ehkä keilapallo.

At 7.55 pm: A big and nasty ball in the stomach. Maybe a bowling ball.

Klo 20.00: Pallo on noussut vatsasta rintaan ja puristaa sydäntä.

At 8 pm: The ball has risen from the stomach to the chest and squeezes the heart. 

Klo 20.10: Pulssi on hirveä, mutta on liian myöhäistä ottaa beetasalpaajaa.

At 8.10 pm: The pulse is awful, but it's too late to take the beta blocker.

Klo 20.15: Oksettaa. En saa henkeä. Onkohan täällä missä ensiapupiste?

At 8.15 pm: I will soon need to puke. I can not breathe. Is there a first aid point here? 

Klo 20.20: Huomaan vielä olevani hengissä. Katson käsiini. Käsiohjelma on kosteana ja tahmeana myttynä kourieni välissä.

At 8.20 pm: Notice I'm still alive. I look into my hands. The manual program is moist and sticky in my fist. 

Klo 20.25: Ilokseni jalat toimivat taas. Menen onnittelemaan Esaa, kuskia ja hoitajaa. Viides sija kovassa sakissa pitkältä tauolta oli loistotulos. Esa oli ollut kovasti paineissaan lähtöauton takana, mutta piti hermonsa eikä laukannut.

At 8.25 pm: Glad to notice that my legs work again. I'm going to congratulate Esa, the driver and the caretaker. The fifth place in a hard company returning from a long pause was a superb result. Esa had been under heavy pressure behind the starting car, but kept his nose and did not gallop.

Klo 21.45: Tapaaminen hevosautolla matkustavien kanssa huoltoasemalla hampurilaisella. Ollaan niitä ylpeitä ja onnellisia kaikki. Käyn ostamassa Esalle porkkanoita.

At 9.45 pm: Meeting with others traveling with the horse car at a gas station beside a hamburger. We are so proud and happy everyone. I'm going to buy carrots for Esa. 

----------

Elämänohje:

Life advice:

Sanotaan, että viisaan ja hullun ero on hyvin pieni. Sama pätee hauskaan ja kärsimykseen.

It is said that the difference between wisdom and madness is very small. The same goes for fun and suffering.

Oiva, juhlavuoden varsa - Oiva, the foal of the jubilee year

Dahlströmin tallille syntyi pitkän odotuksen jälkeen kuvankaunis suomenhevosvarsa Oiva.
Oiva syntyi juhlalliseen aikaan, suomenhevosen 110-juhlavuotena.

After a long wait in Dahlström's stable, a picture-like Finnish horse, Oiva, was born. Oiva was born at a solemn time, the 110th anniversary of the Finnish horse. 

Tanja Dahlström, mitä suomenhevonen sinulle merkitsee?
Tanja Dahlsröm, what does the Finnish horse mean to you?

Arvostan suomenhevosta paljon. On ainutlaatuista että meillä Suomessa on oma kansallinen hevosrotu, jota on tarkasti ja määrätietoisesti jalostettu 110 vuotta. Monipuolisuudessaan ja luonteeltaan suomenhevonen on hyvin pitkälti meidän suomalaisten kaltainen. Meillä on yhteinen historia. Se on hienoa.

I appreciate the Finnish horse a lot. It is unique that we have a national horse race in Finland that has been carefully and decisively refined for 110 years. In its versatility and the Finnish horse's character, it is very much like our Finns. We have a common history. That's great.

Se että Oiva-varsa eli viralliselta nimeltään Onskeri syntyi Suomen ja suomenhevosen juhlavuonna oli sykähdyttävää. Oiva on ensimmäinen meille syntynyt suomenhevonen. Tilallemme, Jokikumpuun on varmuudella syntynyt suomenhevosvarsoja aiemmin, kymmeniä vuosia sitten. Nyt pitkä varsaton aika päättyi. 

The fact that this foal Oiva, Onskeri by his official name, was born in the jubilee year of both Finland and Finnish horse was thrilling. Oiva is the first Finnish horse born to us. It is sure, that Finnish horses have been born to our farm, Jokikumpu in the past, tens of years ago. Now, the long foal-empty period ended.

Oivan äiti on Rinkeli ja isä Virijori. Miten varsan isä valikoitui?
Oiva's mother is Rinkeli and father Virijori. How was the father selected?

Rinkeli eli oikealta nimeltään Onskatar on osoittautunut lempeäksi ja huolehtivaksi äidiksi. Orivalinta viime vuoden keväänä oli vaikeaa. Isäehdokkaan piti tietysti edustaa ravihevosten parhaimmistoa. Myös isä Virijorin hieno luonne vaikutti valintaan.

Rinkeli, Onskatar by her real name, has proved to be a gentle and caring mother. It was difficult to make choices between the stallions in spring last year. Of course, the nominee had to represent the best of racing horses. Even father Virijori's fine character influenced the selection.

Oikeastaan valintaan vaikutti niiin moni asia että koko blogi menisi siihen 😂😂. Muun muassa Virijorin isä Turo, jo edesmennyt, on minun lempiorini ja oli valtava siitosjätti. Turon pojat on kilttejä, nopeita ja hyväravisia sekä toisinaan myös hieman laiskoja. Virijori on yksi Turon parhaista pojista. Rinkeli on sen verran tiukka tamma, että haluttiin vähän pehmentää varsan luonnetta. Saa nähdä miten käy.

Actually, the choice was influenced by so many things that the entire blog would go to it 😂😂. Among other things, Virijori's father Turo, already dead, is my favorite and was a huge breeder. The sons of Turo are nice, quick and trot well, and are occasionally a little lazy. Virijori is one of Turo's best sons. Rinkeli is a pretty tight mare and we wanted to soften the foal's nature a bit. Let's see how it goes.

Rinkeli odotti varsaa peräti 359 vuorokautta. Miltä loppuaika tuntui?
Rinkeli expected the foal for as much as 359 days. How did the end time feel?

359 vuorokautta on pitkä aika. Koko toukokuu odotettiin ja oltiin varsomiseen varauduttu. Oiva tuli kun oli valmis tulemaan. Mutta pitkältä ne viimeiset pari viikkoa tuntuivat. Lopputulos oli täydellinen, siltä se syntymän hetkellä ainakin tuntui. Kauniimpaa varsaa ei olisi voitu saada.

359 days is a long time. All May we waited and were prepared for foaling. Oiva came when he was ready to come. But must admit that the last couple of weeks felt long. The end result was perfect, at least at the time of birth. A more beautiful foal we could not have got.

Oiva on kaunis kuin kuva, mutta millainen hän on luonteeltaan?
Oiva is as beautiful as a picture, but what kind is his character?
 
Oivan lempinimeksi valikoitui Oiva, koska varsa oli vaan niin oiva tyyppi 😍😀 kerta kaikkisesti. Kaikkein hauskinta on, kun koko perhe pääsee osallistumaan Oivan hoitoon. Lapset on varsasta innoissaan ja Oiva lapsista 😁🐴. Porukassa katsottiin lasten kanssa valvontakamerasta, kun Oiva syntyi. Se jäi varmasti kaikkien mieleen pitkän odotuksen päätteeksi. 

The nickname Oiva (Fine) was chosen, because the foal was just simply such a fine guy 😍😀. The most enjoyable thing is when the whole family can participate in the treatment of Oiva. The kids are excited about Oiva and Oiva about children 😁🐴. Together with children we watched at the monitor of the security camera when Oiva was born. It for sure staid in everybody's mind after a long wait.

Minkä tarinan sinä haluaisit kuulla eli kenet haastat seuraavaksi vastaajaksi?
What story would you like to hear, i.e. whom do you challenge to answer next? 

Suomenhevosen juhlavuotena olisi kiva kuulla Kukkarokankaan tilalta tarina Huttusen Erkiltä ja Marjolta. Kukkarokankaalla on pitkät perinteet suomenhevoskasvatuksessa.

As it is the jubilee year of the Finnish horse, it would be nice to hear a story from the farm Kukkarokangas, i.e. from Erkki and Marjo Huttunen. Kukkarokangas has long traditions in Finnish horse breeding.

----------

Elämänohje:

Life advice:

Pitkä odotus palkitaan joskus ruhtinaallisesti.

A long wait is sometimes generously rewarded. 

Ihastuttava eläinperhe, osa 2/2 - A delightful animal family, part 2/2

Heidi Falckin ihastuttavan eläinperheen tarina jatkuu:

The story of Heidi Falck's delightful animal family continues: 

Minkälaista on eläinten vuorovaikutus?
How is the interaction of the animals?

Kissat pelkäävät Novaa, eivätkä halua olla missään tekemissä otuksen kanssa. Nova puolestaan haluaisi niiiiiin kovasti leikkiä kissojen kanssa. Tällä hetkellä kissat viihtyvätkin hyvin paljon ulkona, kaukana koirasta, mutta ehkä Novan rauhoituttua heistä vielä tulee kavereita...tai sitten ei.

Cats are scared of Nova and do not want to have anything to do with this creature. Nova, on the other hand, would love to play with the cats veeeeeery much. At present, the cats love very much to be outdoors, far away from the dog, but perhaps after Nova has calmed, they still will be friends ... or not. 

Hevoset eivät välitä hökeltävästä pennusta, jos koiran käytös ei vaikuta heidän ruokailuunsa. Jos hepoilla on kiire johonkin, esim. heinille ja koira meinaa komentaa toiseen suuntaa, niin kavio nousee kyllä uhkauksen merkiksi; "jos et mene matkoihisi, niin potkaisen".

Horses do not care about a rampaging puppy if the dog's behavior does not affect their eating. If the horses are in a hurry for something, for hay for example, and the dog is commanding to another direction, then the hoof will rise to a threat; "If you do not go for your trip, then I kick."

Tarvittaessa Nova kunnioittaa kyllä isompiensa kokoa ja ahtaassa tilassa, kuten tallissa, alistuu hevosille ja pysyy loitolla. Siellä missä tilaa riittää juosta karkuun, voi sitten komennella isompiaan.

If necessary, Nova honors her bigger size and in a cramped space, like in the stable, submits to horses and stays away. Where space is enough to run away, then you can command the bigger.

Haaveissa on, että Novasta saadaan koulutettua niin kuuliainen, että voimme lähteä hevosten kanssa ratsastamaan, koiran kulkiessa nätisti mukana. Ihan vielä tämä hetki ei ole mahdollinen. Novalla on melkoisen isot korvat, mitkä kuulevat hyvin, mutta valikoivasti. Pientä esimurrosikää on ilmassa ja käskyt eivät aina toimi odotetusti. Tällä hetkellä yhteinen ratsastus tarkoittaa sitä, että koira kiertää koko ajan hevosta ympäri, yrittäen välillä tavoittaa jalkaani, että voisi pelastaa minut alas korkeuksista.

In dreams, Nova will be trained so obedient that we can ride with horses, while the dog is walking nicely with us. Just yet, this moment is not possible. Nova has pretty big ears which hear well, but selectivily. Small pre-puberty is in the air and the instructions do not always work as expected. At present, a common riding means that the dog is round the horse all the time trying to reach my leg so that she could save me down from the heights. 

Kuva/Picture: Heidi Lappalainen

Eläinperheessä varmasti aina sattuu ja tapahtuu?
In an animal family, will it always happen and take place?

Kyllä, sattuu ja tapahtuu. Tarinat eivät vain ole yleensä kovin hauskoja. Ensi reaktio on ennemmin itku ja hampaiden kiristys. Sitten kun ensijärkytyksestä toivutaan, voidaan jo asialle nauraa.

Yes, it happens and takes place. Stories are not just that much fun. The first reaction is rather crying and tightening the teeth. Then when the first shock is recovered, a laugh may already come.

Ensimmäisenä nyt pälkähtää mieleen hevoseni Hnokin temput. Hnokin islannin kielinen nimi tarkoittaa suomeksi pojankoltiasta. Vaikka pojalla on jo ikää 20 v, niin mieleltään kaveri on ikuinen pikkupoika. Hyvin jääräpäinen vekkuli ja utelias kaveri. Kyllähän se vähän hymyilyttää, kun aamulla herätessä katsoo ikkunasta ulos ja vastassa onkin aitauksesta karanneen hevosen turpa, ilkikurisessa virneessä.

First come to my mind the tricks of my horse Hnokki. Hnokki's Icelandic name means a lively boy with lots of pranks. Even though the boy is 20 years old, his mind is a forever little boy. Very stubborn jocose and a curious guy. You may smile a little when you wake up in the morning, looking out of the window, and you face horse's chub in a vicious grin, he has escaped from his fence.

Kerran olimme lähdössä etelänmatkalle ja taksin tuloon oli puoli tuntia aikaa. Tyttäreni kävi antamassa läksiäisporkkanat hevosille. Veräjästä oli vain ylempi sähkölanka kiinni, jolloin kätevän kokoinen hevonen luiskahti vahingossa langan ali. Kellot soi heti pojanklopilla, että tästähän pääsee vapauteen, kun menee vaan ja parin minuutin kuluttua hepo tuli sähkölankojen läpi pariin otteeseen. "Hetkenhän se aitojen sähkö vain kirpaisee, joten kannattaa kärsiä, jos palkintona vapaus" tuumi Hnokki.

Once we were leaving for a trip to south and the taxi would come in half an hour. My daughter was giving farewell carrots to the horses. There was only an upper wire attached to the gate, so a handy sized horse slipped accidentally under the yarn. The bells immediately sounded to him, so now he could get the freedom just by going, and in a couple of minutes the horse came through the electric wires even a couple times. "After all, the electric power hurts only for a while, so it's worth having to suffer if the prize is freedom," thought Hnokki. 

Siinä kohtaa tuli kiire alkaa virittämään veräjään lisäsähköjä, että hevoset kestää tarhassa matkamme ajan. Eräiden juhlien jälkeen kotiuduimme aamuyöstä, ja lähdin sitten viemään hevosille valmiiksi aamuheiniä. Piti hieraista silmiä, kun toinen hevosemme Bruni seisoi talon nurkalla, kuin Peppi Pitkätossussa konsanaan. Aidoista ei löytynyt reikiä ja jäi vähän ikuiseksi mysteeriksi, miten hevonen oli ylipäätään päätynyt aidan toiselle puolelle.

At that point, we were in a hurry to start adding more electric power to the fence, so that the horses would endure in the yard during our trip. Once we were in a celebration, and got back at the early morning, and then went to bring morning hays to the horses. Had to rub my eyes when our other horse Bruni stood at the corner of the house as Pippi Longstocking ever. There were no holes found in the fences and remained a bit of an eternal mystery, how the horse had finally reached the other side of the fence.

Minkä tarinan sinä haluaisit kuulla eli kenet haastat seuraavaksi vastaajaksi?
What story would you like to hear, i.e. whom do you challenge to answer next?

Naapurissamme asustaa toista kymmentä koiraa. Luulenpa, että Sarilla olisi varmasti aiheesta romaanin verran tarinoita, joten heitetään pallo metsän yli naapuriin...Sari Finer-Miettiselle.

There are over ten dogs living with our neighbor. I think Sari would certainly have stories up to a novel, so I throw the ball over the forest to the neighbor... Sari Finer-Miettinen.

----------

Elämänohje:

Life advice:

Komentele isompiasi siellä, missä on tilaa juosta karkuun.

Boss the bigger where there is room to run away.