5-vuotiaan taidevinkit / 5-year-old's art tips

Kevään lähestyessä monen mieli halajaa kohentamaan kodin sisustusta.

When the spring approaches, many desires to improve the home decor.

Taide on aina kuin uusi ikkuna seinällä. Se ruokkii mielikuvitusta ja on parhaimmillaan myös sijoitus.

Art is always a new window on the wall. It feeds imagination and at its best it is an investment.

Leikimme Prinsessan kanssa taidearvostelijoita ja teimme pienen kierroksen.

We played art critics with Princess and we did a small tour.

Kalevi Pyykönen 1984, tait. ved.

Prinsessa: En varsinaisesti tiedä mitä tuo esittää. En tiedä miten on tehty. Ehkä kaksi uimarantaa, talo, nurmikko, toinen vesiallas. Tykkään.

Princess: I do not really know what that shows. I do not know how it is done. Perhaps two beaches, house, lawn, another water basin. I like it.

Minä: MTV:n pöllö? Tuskin Pyykönen sitä kuitenkaan ajatteli. Mitähän hän ajatteli? Äääähhhh... tykkään kyllä.

Me: MTV's (Finnish tv channel) owl? However, it is unlikely that Pyykönen thought of it. I wonder what he thought? Äääähhhh ... I like it, yes.

Matti Hakkarainen 1993

Prinsessa: Lintu istuu oksalla, marjoja nokkimassa talvella. Ihan kuin olisi taivas ja maa missä lunta. Tykkään. Itse asiassa paras, koska tässä on kolminkertainen taulu.

Princess: A bird sitting on a branch, pecking at the berries in winter. Just like there was a heaven and earth with snow. I like it. In fact, the best, because this is a triple screen.

Minä: Tosi elävän näköinen tilhi. Muistan, kun mummon kissa Niinu yritti kerran siepata tämän taulusta. Aika paljon tyhjää ympärillä, minkähän takia? Mikä kolminkertainen taulu? Ai niin, kehykset :)

Me: True living looking waxwing. I remember when grandma's cat Niinu once tried to capture it from the painting. Pretty much empty around, I wonder why? What is a triple screen? Oh yeah, frames :)

Otto Eilertzen, ei vuosilukua / no year shown

Prinsessa: Onkohan ukki maalannut tuon? Talvi, hevosen kengän jälkiä, puita ja kuusia. Tykkään.

Princess: I wonder if Grandpa painted that? Winter, horseshoe tracks, trees and fir trees. I like it.

Minä: Ihana tunnelma, varmaan kevät. Olisko 50-luvulta? Mistähän maasta? Voi kun pääsisi tuonne. Enää on niin vähän lunta eikä paljon rekiäkään.

Me: A wonderful atmosphere, probably the spring. Could it be from 1950's? From what country? I wish I could be there. There is so little snow nowadays and not many sleighs either.

Taulu valokuvasta / photograph, Juha Taskinen

Prinsessa: Kalastusta, lintu, joka koukusta varastaa kalan. Näyttää ihan nälkäisiltä linnuilta. Hetkonen... Emo, joka hautoo munia parhaillaan. Linnut kalastaa alakynsillään, joilla ne kävelee. Se on niiden onki.

Princess: Fishing, bird who steals fish from the hook. Looks like hungry birds. Wait a minute ... Parent bird, which is currently incubating eggs. Birds fish with their lower nails, with which they are walking. It is their fishing rod. 

Minä: Taskinen on varmaan joutunut tosi pitkään odottelemaan piilossa saadakseen tämän kuvan. Hieno. Nykyään tuttu live-kamerasta.

Me: Taskinen has probably been forced to waite for a long time at a hidden place to get this picture. Great phogograph. Today, this picture is familiar from live camera.

Kalle Carlstedt, 1942

Prinsessa: Ihan kuin linnun pesässä olisi poika tai tyttö. Käärme vartioi häntä. Tyttö tai poika varmaan. Ihan kiva, ainakin nätti.

Princess: It's like there was a boy or a girl in a bird's nest. The snake is guarding him. Girl or boy, right. It's nice, pretty, at least.

Minä: Jösses miten synkeä taulu. Kuuluisa taiteilija, mutta mitä ihmettä hän oikein on ajatellut???? Masennusvaihe menossa? Pelottaa. Vanhojen raamattujen kuvat tulevat mieleen.

Me: Oh my gosh what a gloomy picture. Famous artist, but what on earth has he thought????  Depression phase going on? I'm scared. Old Bibles' images come to mind.

Matti Hakkarainen, 1993

Prinsessa: Kauniimpi kuin mikään tähän asti. Koska siinä on kukkasia. Ihan kuin olisi kesä. Ihan kuin olisin ulkona nurmikolla.

Princess: More beautiful than any so far. Since there are flowers. Just like it was summer. It is like I was outside on the lawn. 

Minä: Ihan kiva. Yksinkertaisilla vedoilla saatu paljon aikaiseksi. Luulin kerran että se on helppoa. Yritin. Ei ollut.

Me: Quite nice. With simple strokes much has been done. I thought once that it is easy. I tried. Was not.

Salvador Dali, gobeliini Alice in wonderland 1977. Charles Lutwidge Dodgsonin alias Lewis Carrollin 1865 kirjoittaman lastenromaanin pohjalta /according to a children's book by Charles Lutwidge Dodgson alias Lewis Carroll 1865.

Prinsessa: Ihan kuin Liisa hyppäisi hyppynarua. Kaunis mekko on ainakin. Ihan kuin aurinko paistaisi. Erilaista on kuin täällä.

Princess: Just like Alice was jumping with jump rope. Beautiful dress, at least. Just as the sun was shining. Is different than here. 

Minä: Joo, kiva teos. Mutta vaikka miettisin miten hiton pitkään en tajua miksi Liisan pää on yksi kukkapuska.

Me: Yeah, nice work. But even if I was considering how damn long I do not know why Alice's head is a one big flower bush.

----------

Elämänohje / Guideline for life:

Vuosien varrella tulet vääjäämättä menettämään ison tukun kauniita ajatuksia. Voit korvata sen kuuntelemalla lapsia.

Over the years, you will inevitably lose a huge bunch of beautiful thoughts. You can replace it by listening to the children.
 

Tarinan arvoinen eläinystävä: ayrshire-lehmä Illusia / Animal friend worth a story: Ayrshire Illusia

Tammikuun vierailijoina blogissa ovat Suvi Sikstus ja Suvin 5-vuotias Illusia-lehmä.

January's blog visitors are Suvi Sikstus and Suvi's 5-year-old cow Illusia.

Mamman kulta
Mama's sweetheart

Ketä eläinperheeseenne kuuluu, Suvi?
Of whom does your animal family consist of, Suvi?

Muita isoja kotieläimiä meillä ei ole, mutta sitten on näitä pieniä lemmikkejä, kesällä 10 vuotta täyttävä bichon frisee Ossi sekä pieni ja pörröinen Dennis-kani. 

Other large domestic animals we don't have, but then there are these little pets, bichon frisee Ossi, 10 years at summer. As well as the small and fluffy Dennis the rabbit.
 
Miten tienne Illusian kanssa kohtasivat?
How did your roads cross with Illusia?

Tiemme kohtasivat kirjaimellisesti pihattonavetassa, jossa Illusia asuu. Hän käveli meitä vastaan käytävällä ja sosiaalisena tapauksena jäi seurustelemaan. Tutustumisen jälkeen Illusia käveli taas kierroksen navetassa, ja tuli vastaan ja uudestaan seurustelemaan. Hän siis valitsi meidät, kun olimme navetassa etsimässä mahdollista meille sopivaa lehmää.

Our roads crossed literally at a loose barn where Illusia lives. She walked against us in the hallway and as a social case she stopped and began to associate. After that Illusia walked back round the barn, and came to meet and socialize again. So she chose us, when we were in the barn looking for a possibly suitable cow for us.
 
Missä Illusia asuu, miten usein käyt tervehtimässä häntä ja mitä te silloin teette yhdessä?
Where does Illusia live, how often do you go to greet her, and what are you doing together then?
 
Illusia asuu synnyintilallaan Mikkelissä, isossa pihattonavetassa, jossa hän saa höntsäillä vapaana kavereiden kanssa. Käymme muutamia kertoja vuodessa tapaamassa häntä sisällä navetassa, mutta maitoa haemme pari kertaa viikossa ja kuulemme usein miten hänellä menee. Kun tapaamme, Illusia tulee huutamalla luokse, hän tuntee oman nimensä. Ainoa herkku, josta Illusia appeen lisäksi pitää, on porkkana. Syötämme hänelle porkkanaa ja rapsuttelemme, ja Illusia saa nuuhkia turvallaan, että siinä ne nyt taas ovat.

Illusia lives at the farm where she was born in Mikkeli, in a large loose barn, where she can freely do what she likes with her friends. We go a few times a year to meet her in the barn, but the milk we pick up a couple of times a week and often hear how she is doing. When we meet, Illusia comes to us when we shout, she knows her own name. The only delicacy, which Illusia likes in addition to cattle feed, is the carrot. We feed her with carrots and give scratches, and Illusia may sniff with her muzzle and think that there they are now again.

Mikään ei voita porkkanaa.
Nothing beats the carrot.

Mitä tuotteita Illusian maidosta saa? Onko niitä myynnissä?
What products do you get of Illusia's milk? Are they for sale?
 
Illusian maito menee lypsyroboteista suoraan maitotankkiin, joten maito on aina Illusian ja sen kavereiden maitoa. Omaan käyttöön me haemme maitoa suoraan tilalta, pääasiassa sitä käytetään sellaisenaan juomana ja ruuan laitossa. Toki kokeiltu on myös kotitekoinen viili ja jogurtti. Keittiömestarina työskentelevä mieheni on työssään tehnyt maidosta myös juustoja, Ilmeikäs Illusia -sinihomejuusto ja Lempeä Loreley -valkohomejuusto ovat mikkeliläisen pienen ruokatehtaan Otava Food Factoryn valikoimissa. 

Illusia's milk goes directly from the milking robot to a milk tank, so the milk is always Illusia's and her friends' milk. We pick milk for our own use directly from the farm. We mainly use it as itself and for cooking. Sure, we have also tested homemade sour milk and yogurt. My husband works as a chef and he has at his work made cheeses of milk, Expressive Illusia blue cheese and Gentle Loreley white cheese belong to the selection of a small Otava Food Factory, in Mikkeli.

Laatupakkaus
Quality package

Mitä Illusia on sinulle opettanut?
What has Illusia taught to you?

Kannattaa keskittyä nauttimaan hetkestä, sitä elämä parhaimmillaan on, ja näin Illusia sen osaa ottaa. Ei hötkyillä suotta. Jännittävää, miten rauhoittavaa lehmän läsnäolo on!

You should concentrate on enjoying the moment, it is life at its best, and this is the way Illusia takes life. No reason to expedite in vain. Exciting, how reassuring presence of the cow is!
 
Mikä tarina on jäänyt mieleesi Illusiasta?
Is there a story of Illusia in your mind?
 
Montakin juttua, Illusia kun on vuosien varrella keksinyt kaikenlaista. Yksi hassuimmista oli "Tour de Navetta" ympäriajot, jotka Illusia järjesti avaamalla navetan ovet ja johdattamalla kaveriporukan pihalle. Siellä ne painoivat navettaa ulkokautta ympäri hännät pystyssä. Tilan isäntä sanoi, että paljon ei auttanut punainen muoviämpäri, joka oli kädessä, kun yritti ulkona olevia lehmiä saada sisälle ja estää loppuja sisällä olevia karkaamasta ulos. Mutta kaikki lopulta hyvin ja karkulaiset johdatettiin sisälle apelaarien ääreen. Nälkähän siinä jo tulikin!

Quite many stories, in fact. As Illusia has invented all kinds of things over the years. One of the funniest was the "Tour de Barn", which Illusia held opening the barn doors and leading a group of friends to the yard. There they ran around the barn outdoors with tails upright. The farm host said that a red plastic bucket, which was in hand, was not of much help when he tried to get the cows from outside to inside and at the same time to prevent the rest from escaping out. But all well in the end  and fugitives were led inside in front of their cattle feedbins. One gets hungry with all that!

Ha-ha-haa kun naurattaa
Ha-ha-haa laughable

Minkä eläintarinan itse haluaisit kuulla? 
Which animal story would you like to hear yourself?

Haastan mukaan Marjaana Kovasen, joka on pyörittänyt kanasirkusta.

I challenge Marjaana  Kovanen, who has been running a chicken circus.

----------

Elämänohje:

Guideline for life:

Älä hötkyile. Mutta pieni jekku silloin tällöin on paikallaan :)

Hold your horses. But some small trick now an then is in place :)

Lempeä jättiläinen / The gentle giant

Kuten tässä jutussa kerrottiin, ottamalla pienenkin askeleen hevosiin päin saa paljon uusia ystäviä.

As told in this story, taking even small steps toward horses gives you lots of new friends.

Yksi minun ihanista ystävistäni on Hevi. Kaikki alkoi siitä, kun selkäni kipeytyi ja sitä piti alkaa kuntouttaa. Rauhallinen ratsastus on siihen yksi parhaita keinoja.

One of my sweet friends is Hevi. It all started when my back was sore and I had to start rehabilitation. Peaceful horse riding is one of the best ways.

Olen nuoruudessani ratsastanut. Eikä siitä ole edes pitkä tovi. Se oli Venäjän vallan aikaan.

I've ridden in my youth. And it is not even a long ago. It was during the Russian government in Finland.

Enää en halunnut lähteä kenttää kiertämään, vaan vaeltaa maastossa omaan tahtiini. Mutta mistä löytää hevonen, joka täyttäisi kriteerini

I no longer wanted to circulate the riding field, but to roam the terrain at my own pace. But where to find a horse that meets my criteria

• omistaja uskaltaa antaa sen minulle
• the owner dares to give it to me
• hevonen hyväksyy kaverikseen tumpelon
• the horse accepts an inept as a friend
• tallin ympärillä on maastoa
• there is terrain around the stable
• hinta ei hirvitä
• price does not dare

Pitkän etsinnän ja ystävän avun jälkeen löytyi sympaattinen Hevi, joka hyväksyi minut ystäväkseen. Hevi on rodultaan eestin raskas työhevonen.

After a long search and friend's help I found the sympathetic Hevi, who accepted me as a friend. Hevi's race is Estonian heavy work-horse.

Hevi on todella iso, ehkä noin 800-kiloinen, joten istun hänen selässään spagaattiasennossa. Kaviot ovat pienen ämpärin kokoiset. Jalkani yltävät noin puoliväliin Hevin vatsaa. Tästä seuraa se, etten pysty käyttämään jalkojani apuna. Mutta eivätpä ne sitten tule kipeiksikään. Selkään pääsemiseksi tarvitsen suurin piirtein tikkaat.

Hevi is really big, probably about 1700 pounds, so I sit on his back in a split position. Her hooves are sized like small buckets. My legs will reach about halfway down Hevi's stomach. As a result, I am not able to use my legs to help. But they don't then become sore either. To reach her back I almost need a ladder.

Hevillä on pieniä ongelmia linjojen kanssa (kenelläpä ei olisi?), joten satulavyö ei yllä kiinni. On pakko tyytyä pelkkään satulahuopaan, jonka ympäri kulkee hihna, jossa jalustimet ovat kiinni. Vähän huterompaa, mutta hei, Hevin mielestä minäkin olen hutero.

Hevi has small problems with her curves (who hasn't?), so the girth does not reach the place. I am forced to be satisfied with a mere blanket, around which the belt passes, in which the stirrups are closed. Not so stable, but hey, in Hevi's opinion, I am not so stable either.

Kaikki hyvin, lähden lenkille. Paluumatkalla huomaan, etten ole saanut Hevin vyötä tarpeeksi kireälle (hän on loistava pullistaja kiinnitysvaiheessa). Alan liukua uhkaavasti kohti Hevin kylkeä. Yritän polkaista vastapuolelle. Mutta kyllä se penteleen hihna nyt on kireällä, ei auta.

It's all right, I'll go for a ride. On the way back I notice that I have not pulled Hevi's belt tight enough (she is a great plumper when attaching the belt). I begin to slide dangerously towards Hevi's side. I'm trying to step it up to the opposite part. But now the damned belt is tight all right, nothing helps.

Paniikki iskee. Mitä teen? Lopulta on pakko tulla alas. Jos ylös pääseminen oli vaikeaa, myös alas tuleminen huimaa. Mutta kohta kierähdän sieltä alas kuitenkin, joten pakko yrittää hallitusti.

Panic strikes. What do I do? In the end, I am forced to come down. If getting up was hard, coming down is dizzying, too. But soon I will be at the point when I roll down anyway, so I must try to force myself down in a controlled manner.

Päästyäni alas huomaan, että siinä paniikissa olin eksynyt. Mikä ei ole yllätys, koska minulta puuttuu kokonaan se palikka päästä, jossa suuntavaisto sijaitsee.

When I get down I realize that I was lost due to the panic. Which is no surprise, because I am missing  completely the block in my head, where the sense of direction is located.

Lähden taluttamaan Heviä tallille. Hän ei suostu. Se tavallisesti niin sydämellinen kaveri haraa vastaan kuin peijooni. Yritän katsoa puhelimesta karttaa, mutta minulla ei ole a) silmälaseja b) puhelimessa kenttää.

I begin to walk to the stable with Hevi. She does not agree. That usually so cordial guy resists against like hell. I'm trying to look the map at my phone, but I do not have a) eyeglasses b) field in my phone.

Väittelen Hevin kanssa suunnasta. Lopulta annan periksi ihan vaan sen takia, että kävellään-sitten-kohta-näet-kumpi-on-oikeassa-senkin-jurrikka. Hevi tyrkkii minua vähän väliä lempeästi turvallaan eteen päin.

I'm arguying about the direction with Hevi. Eventually I give up, but just because of let's-walk-then-you-will-see-who-is-right-you-stubborn-horse. Hevi is constantly and gently proding me forward with her nose. 

Kun tallin toisten hevosten tervetulohirnunta kuuluu korviimme myönnän kumpi meistä oli oikeassa.

When the team's other horses' welcoming neighing comes to our ears I admit which one of us was right.

Hevi sai lahjoituksena ravurin vanhan voittoloimen ja on nyt kylän tyylikkäin hevonen. Hevimetalli.
Hevi received an old blanket as a donation from a trotter and is now the coolest horse in the village. Heavy Metal.

----------

Elämänohje:

Guideline for life:

Jokainen meistä on oman elämänsä jättiläinen.

Each of us is a giant in his own life.
 

Norovirus

Se pikku pirulainen ei pakkasta pelkää.  

That little devil is not afraid of frost.

Ja osaa kyllä perille aina plus miinus kolme viikkoa vuodenvaihteesta. Rakkaat ystävät, tässä isoäidin ohjeet vahinkojen minimoimiseksi.

And is always ready to deliver, plus or minus three weeks from the beginning of the year. Dear friends, this is granny's instructions to minimize the damage.

Noroviruksenhan erottaa tavallisesta vatsataudista siitä, että noroviruksen kantaja ei ehdi vessaan. Kun ensimmäiselle perheenjäsenelle käy niin, voit saman tien luovuttaa. Älä tuhlaa energiaa sen tyyppisiin hermostuneisiin mooveihin kuin ei se minuun tartu, pysyn vain vähän kauempana. Sen sijaan tee näin:

The difference between normal stomach disease and norovirus is obvious: norovirus applicant can't make it to the loo. When it happens to the first member of the family, you can immediately give up. Do not waste your energy to nervous motion like it does not grab me, I just stay a bit further off. Instead, do the following:

Rullaa kaikki matot lattioilta. Juuri niin. Ihan kuin olisit hankkimassa pientä koiranpentua taloon.

Roll up all the carpets off the floor. Exactly. Just as if you were acquiring a small puppy into the house.

Sen jälkeen poista vessan seinältä kaikki. Siis mahdolliset pyyhkeet ja kaikki muu minkä pian joutuisit roiskeista pesemään.

Then, remove everything from the toilet wall. So any towels, and everything else which you soon had to wash because of the spatter.

Jos et itse ole ensimmäinen sairastuja vaan ehdit varautua, lopeta syöminen. Tai syö korkeintaan jotain hyvää, joka takaisin tullessaan antaa pientä lohtua. Kuten mansikkajogurtti tai suklaakakku.

If you are not the first one to become ill, but you have time to prepare, stop eating. Or eat something tasty, it is a small consolation when it comes back. Such as strawberry yogurt or chocolate cake.

Laadi strategia. Noroviruksen kohdalla tavaraa tulee molemmista päistä. Ja nimenomaan yhtä aikaa. Ja syöksymällä. Jos priorisoit vessassa jomman kumman, on katastrofi valmis. Varaa siis pytyn viereen toinen astia. Lasten potta toimii hyvin. Tai vati. Pidä vessan ovi koko ajan auki ettei siinä kohtaa tule hidastusta. Sitä sinä et halua.

Create a strategy. When noro virus is concerned the stuff comes from both ends. And precisely at the same time. And darting fast. If you prioritize in the restroom one of the two, is a disaster ready. So book another receptacle next to the pot. Children's potty works well. Or washbowl. Keep the bathroom door open at all times. Believe me, you don't want any slowing down there.

Huolellisesta varautumisesta huolimatta voi jokin yllättävä asia aiheuttaa pientä lisätwistiä. Kuten esimerkiksi perheenjäsenen joutuminen sairaalaan. Ja se, että hän ehdottomasti tarvitsee sinne  puhelimen laturin. Koska muuten ette voisi pitää mitään yhteyttä. Sinähän et tartuttamisen takia voi vierailulle mennä.

In spite of the careful precautions some surprising thing may deliver some additional twist. As an example, a family member entering the hospital. And the fact that he definitely needs a phone charger there. Because otherwise you could not keep any contact. After all, you can't visit there due to infection.

Soita ensin läpi kaikki sukulaiset paikkakunnalla josko he voisivat viedä laturin. Eivät voi. He ovat kaikki oksentamassa kotona.

Call first through all the relatives in the resort if they could take the charger. They can not. They are all vomiting at home.

Jos olet niin onnellisessa asemassa, että asut viiden minuutin matkan päässä sairaalalta voit yrittää seuraavaa. Ota huomioon, että pelivaraa vessakäyntien välissä on korkeintaan kymmenen minuuttia.

If you are fortunate enough to live in a five-minute journey from the hospital, you can try the following. Please note that the time for maneuver between toilet visits is no more than ten minutes.

Desinfioi laturi. Laita se hansikkaat kädessä kassiin ja aja sairaalalle. Rukoile, että vahtimestari olisi aulan kopissa ja voisit lähettää laturin hänen mukaan.

Disinfect the charger. Put it in a bag with gloved hands and drive to the hospital. Pray that the janitor is in his booth in the lobby, and you could send the charger with him.

No ei hemmetti ole. Pelivaraa on enää 20 sekuntia, koska sitten on lähdettävä paluumatkalle. Valitse ulkona tupakalla olijoista joku luotettavan näköinen, jolla on potilastakki päällä. Hän on varmasti menossa sairaalaan sisälle. Pyydä kauniisti, että hän veisi kassin perille. Toimii. Hyvää uutta vuotta!

Well, gosh, he is not. The game time is no longer than 20 seconds now, because then you have to leave to the return trip. Select someone reliable looking among those smoking outdoor and check that he has a patient jacket on top. He is certainly going into the hospital. Ask nicely, if he would take the bag there. Works. Happy New Year!

----------

Ja lopuksi elämänohje:

And, finally, guide for life:

Joskus elämässä ei kannata juosta, vaikka on kiire. Voi mennä housuun.

Sometimes life is not worth to run, even if in a hurry. There may be a disaster in your pants.