Paluu murrosikään / Return to puberty

Ystäväni on pitkän linjan kirjojen ammattilainen, joka pitää myös nettidivaria.

My friend is a long-range book professional who also has a used books' shop in Internet.

Sain häneltä kirjan, jota en oma-aloitteisesti koskaan olisi tullut lukeneeksi: Marja-Liisa Vartion "Ja sodan vuosiin sattui nuoruus". Vartiota pidetään yhtenä suomalaisen romaanin uudistajista. Silti, naisille yhä tänäkin päivänä tunnusomaisesti hän taitaa olla enemmän tunnettu Paavo Haavikon vaimona. Vartio kuoli vuonna 1966 vain 41 vuoden ikäisenä.

She gave me a book that I would never had read on my own initiative: Marja-Liisa Vartio's "And in the years of war, youth has happened". Vartio is considered one of the reformists of the Finnish novel. Still, characteristic for women even now, she is more likely to be a well-known spouse of Paavo Haavikko. Vartio died in 1966 at the age of only 41.

Kirjan on Vartion teini-iän päiväkirjojen perusteella toimittanut Anna-Liisa Haavikko. Hän puolestaan on filosofian maisteri ja toimittaja. Ja taas tunnusomaisesti: Paavo Haavikon miniä.

The book is edited from Vartio's teens-age diaries by Anna-Liisa Haavikko. She is, in turn, Master of Science and journalist. And again characteristicly: Paavo Haavikko's daughter-in-law.

Koska olen juonellisten kirjojen, varsinkin dekkareitten suuri ystävä, avasin Vartion kirjan vähän varovaisesti. Ja mikä aarre sieltä löytyikään - se imaisi mukaansa välittömästi. Nuori Marja-Liisa kirjoitti päiväkirjaa talvisodan alkamisen syksynä.

Since I am a great friend of books with plot, especially detective stories, I opened Vartio's book bit cautious. And what a treasure it included - it absorbed me immediately to Vartio's world. Young Marja-Liisa wrote her diary during the autumn at the beginning of the Winter War.

Oli ihmeellistä muistaa taas, miltä murrosikäisenä elämä tuntui. Jos sinäkään et enää muista, tässä muutama esimerkki. Toimii myös oppaana murrosikäisten lasten vanhemmille. Perspektiivin vuoksi kirjoitan tähän myös, miltä nyt tuntuu vastaavassa tilanteessa.

It was wonderful to remember again how life felt at teenage years. If you do not remember, here's a few examples. It also serves as a guide for the parents of teenaged children. For the sake of perspective, I will also write here, how it feels like now in a similar situation.

Teini-ikäinen Marja-Liisa: Pojat kiinnostavat suuresti. Enemmän kuin itse poika, kiinnostaa kuitenkin se tunne, ja ajatukset, jotka poika herättää. Rakastuu siis rakastumiseen. Rakastumista tapahtuu melkein viikon välein. Kaikki olisi parhaimmillaan hyvin romanttista.

Teenage Marja-Liisa: Boys are very interesting. More than of the boy himself, however, she is interested in the feeling and the thoughts that the boy wakes up. So falls in love with falling in love. Falling in love happens almost every week. Everything would be at its best very romantic.

Minä: Pintakiilto ei kiinnosta. Kulta on ihmisessä siellä sisällä. Olisi kauhean stressaavaa alkaa opetella toista ihmistä taas alusta. Mutta romantiikassahan ei mitään vikaa ole. Kaikki saisi mielellään olla hyvin romanttista.

Me: The surface gloss does not interest. Gold is in man inside. It would be terribly stressful to start learning another person again from the beginning. But there is nothing wrong with romanticism. Everything could rather be very romantic.

Teini: Aina on liian lihava, olipa miten laiha hyvänsä. Ja tukka on aina huonosti.

Teen: You are always too fat, no matter how skinny. And the hair is always badly. 

Minä: Jos turvottaa vähän vähemmän, päivä on hyvä. Viis painosta. Tukka on edelleen aina huonosti.

Me: If you swell a little less, the day is good. Don't mind the weight. The hair is still always badly.

Teini: Ihailee luontoa ja isänmaatakin jalkojensa juuressa. Tähdet tuikkivat kirkkaasti, ja metsän rauha hyväilee.

Teen: Admires nature and fatherland at her feet. The stars shine brightly, and the peace of the wood caresses.

Minä: En voi mennä luontoon, itikka-allergia. Ja talvella on joko liian märkää tai liiaksi lunta.

Me: Can't go to nature, insect allergy. And in winter it is either too wet or too much snow.

Teini: On tärkeää puhua katu-uskottavasti. Syksyllä 1939 kaikki oli "eri kivaa" tai "heppasta" (= suloista).

Teen: It is important to talk street-believably. In the autumn of 1939 everything was "different nice" or "horsesh" (= sweet).

Minä: On tärkeää, ettei ole niin väsynyt, että jaksaa vielä puhua jotain.

Me: It's important not to be so tired that I can still talk about something.

Teini: Mutsi ei ymmärrä.

Teen: Mum does not understand. 

Minä: Lapset eivät ymmärrä.

Me: Children do not understand.

Teini: On kunniakasta, jos veli tai poikaystävä joutuu antamaan henkensä isänmaansa eteen. Se on oma lahja tälle maalle.

Teen: It's glorious if a brother or boyfriend has to give up his life in front of his fatherland. It's a gift for this country.

Minä: Pelkään neuroottisesti, että läheisille tapahtuu jotain. Vaikka Suomessa on rauha. Luojan kiitos.

Me: I'm neuroticly afraid that something happens to my closed ones. Although there is peace in Finland. Thank God.

----------

Elämänohje:

Life advice:

Jos saa lahjan elää monta vuosikymmentä, ei elämä ainakaan jää pitkäveteiseksi. Sillä olet jatkuvasti kuin uusi ihminen.

If a gift is to live for many decades, no life will be left boring. Because you're constantly like a new person.