On December we have visitors in the blog: Heli and Heli's 11-year-old dog Tuisku.
Ketä eläinperheeseenne kuuluu, Heli?
Of whom does you animal family consist of, Heli?
Meillä on kaksi mittelspitz-rotuista tyttökoiraa, Tuisku noin 11 v ja Taika noin 3 v. Lisäksi on kaksi risteytysmarsua, pojat Pyry 4 v ja Onni 3 v. Ja kolme akaattikotiloa, joista yksi on albiino eli ”white jade”. Albiino on nimeltään Ymmi ja ne tavalliset aksut ovat Dille ja Jönsse. Joulun jälkeen tuli kaksi white jaden poikasta lisää. ;)
There are two Mittelspitz girl dogs, Tuisku about 11 years and Taika about 3 years. In addition, there are two crossbred guinea pigs, Pyry 4 years and Onni 3 years. And three agate seashells, one of which is an albino, that is "white jade". Albino is called Ymmi and the ordinary seashells are Dille and Jönsse. After Christmas we had two more baby jades. ;)
Miten tienne Tuiskun kanssa kohtasivat?
How did your roads cross with Tuisku?
Ennen Tuiskua minulla oli sekarotuinen Turre ja pomeranian Tipsu. Turre sairastui vakavasti ja jouduimme päästämään sen sateenkaarisillalle Turren ollessa 14,5-vuotias.
Before Tuisku I had a mixed breed Turre and Pomeranian Tipsu. Turre became seriously ill and we had to let him go on the rainbow bridge when Turre was 14.5 years old.
Tipsulle piti saada uusi koirakaveri, joten aloin miettimään tulevan koiran rotua ja päädyin mittelspitziin. Kuuluuhan pomeranian ja mittelspitz sentään samaan saksanpystykorvien ”perheeseen”.
We had to find a new dog friend for Tipsu, so I began to think about the future dog race and I ended up with Mittelspitz. After all, Pomeranian and Mittelspitz belong to the same German Spitz 'family'.
Hämeenlinnassa kävin katsomassa yhtä mittelipentuetta kun pennut olivat kolmen viikon ikäisiä. Silloin näin Tuiskun ensimmäisen kerran, mutta en vielä päättänyt kenet pennuista otan itselleni.
I went to Hämeenlinna to have a look at a Mittel kindle when the puppies were three weeks old. Then I saw Tuisku for the first time, but didn't yet decide which of the puppies I take for myself.
Pentujen ollessa 5-viikkoisia kävin katsomassa niitä uudestaan ja silloin piti tehdä päätös koska pennuille olisi ollut paljon ottajia. Kasvattaja antoi minun rauhassa miettiä ja istuinkin pentujen ja emän kanssa pentuaitauksessa.
Puppies were 5 weeks old when I went to see them again and then had to make a decision because there would have been a lot of takers for the puppies. The breeder gave me peace and quiet to think about and I sat in with the puppies and the dam in the puppy paddock.
Minulla oli kaksi suosikkipentua, toinen oli pentueen pienin ja todella sievä, toinen pentueen suurin, rauhallinen ja hieman ujo. Se tarkkaili tilanteita kauempaa ennen kuin alkoi leikkiin mukaan. Otin sen syliini ja se katsoi minua niillä viattomilla ruskeilla silmillään ujosti syrjäsilmällä. Siinä vaiheessa mie tiesin, että se on siinä, miun Tuisku. :)
I had two favorite puppies, the other was the smallest of the litter, and really pretty, the other was largest, quiet and a little shy. It monitored the situations from a distance before she started to play with. I took her in my arms and she looked at me with those innocent brown eyes shyly with remote eyes. At that point, I knew that's it, my Tuisku. :)
Puppies were 7 weeks old when we went to pick up Tuisku. That same evening it was revealed that she is not quite so calm puppy after all and the other dog Tipsu was about to lose her nerves. :D
Mitä Tuisku on sinulle opettanut?
What has Tuisku tought to you?
Tuisku, niin kuin koirat ylipäänsä, opettavat ihmisille mitä tarkoittaa pyyteetön rakkaus, hetkessä eläminen ja asioiden ottaminen sellaisena kuin ne ovat. Tuisku on ollut vanhemmalla iällä parissa isossa leikkauksessa: kohdunpoisto vakavan kohtutulehduksen takia ja polven eturistisiteen korjausleikkaus kun Tuiskun eturistiside meni poikki. Molemmilla kerroilla pelkäsin menettäväni Tuiskun leikkauspöydälle, mutta niin se vaan taisteli. Löytyisipä itseltäni yhtä paljon sisua kuin Tuiskulta.
Tuisku, as dogs in general, teach people what means altruistic love, living in the moment and taking things merely as they are. Tuisku has in her older days experienced a couple of big surgerys: hysterectomy because of severe metritis and knee ligament repair surgery. Both times I was afraid of losing Tuisku on the operating table, but then she just battled. I wish I had as much guts as Tuisku.
Ja Tuisku on tyytyväinen elämän pieniin asioihin kuten auton kyytiin pääseminen, sängyssä nukkuminen, Taikan kanssa leikkiminen jne. Kun aina itsekin muistaisi mikä elämässä lopulta on tärkeintä, ne arjen pienet asiat.
And Tuisku is satisfied with the small things of life, such as having a ride in the car, sleeping in bed, playing with Taika etc. We should always remember what really is important in life, they are the small things of everyday life.
Onko jotain, jonka tekisit nyt jälkikäteen ajatellen toisin?
Is there something you would do differently, now in retrospect thinking?
Tuiskun ollessa nuori vein sen uutena vuotena puistoon katsomaan ilotulituksia, että se tottuisi niihin. Kävikin päinvastoin ja siitä lähtien Tuisku on ollut paukkuarka. :( Omaa tyhmyyttäni. Sen jälkeen olenkin viettänyt kaikki uudet vuodet koirieni kanssa kotona kaihtimet ikkunoissa ja telkkarissa äänet kovalla.
When Tuisku was young I took her in the new year's eve to the park to watch the fireworks so that she would get used to it. Opposite was the case, and since then Tuisku has been scared of shots. :( My mistake. Since then, I have spent all the new years with my dogs at home with blinds on windows and tv sounds loud.
Helin vinkit koirien hyvään vointiin?
Heli's tips for dogs' good health?
Terveellinen ruoka, puhdas vesi ja ulkoilu ovat koiralle tärkeitä. Samoin eläinlääkärissä käynnit silloin kun sitä tarvitaan. Mutta omasta mielestäni yksi tärkeä nuiden lisäksi on läheisyys silloin kun koira sitä tarvitsee. Meillä ainakin koirat osaavat pyytää kun kaipaavat hellyyttä, rapsutuksia tai sylissä olemista. Joidenkin mielestä se on merkki siitä, että koira yrittää ottaa lauman johtajan paikan. Itse en näe asiaa niin, miksei koirakin voi kärsiä ihan vaan halipulasta?
Healthy food, clean water and outdoor activities are important for dogs. Similarly, visits to the vet when it's needed. But in my opinion, another important thing in addition to those is the proximity when the dog feels like it. At least our dogs know how to ask when craving for affection, cuddles or lap being. Some think it is a sign that the dog is trying to take the herd leader position. In fact, I do not see it so, why can not the dog suffer just from lack of hugs?
Onko teillä ollut Tuiskun kanssa mieleen jääneitä tapahtumia?
Have you had memorable events with Tuisku?
Tuisku on kova tyttö karkailemaan. Aina jos ulko-ovi jää rakoselleen niin sitten sitä mennään! Kerran kävi niin, että avopuolisoni isä oli jättänyt ulko-oven auki ja Tuisku ampaisi täyttä juoksua pihalle jatkaen siitä ajotielle.
Tuisku is a tough girl when escaping is concerned. Always if the front door is left a bit open there we go! Once it so happened that my partner's father had left the front door open and Tuisku shot out to the yard continuing in the driveway.
”Appiukko” oli hypännyt autoonsa ja lähtenyt koiran perään. Jonkun matkan päästä koira oli löytynyt istumasta linja-autopysäkiltä. Ei ole vielä tähän päivään mennessä selvinnyt, että mihin se oli matkalla. :)
My "father-in-law" had jumped into his car and left after the dog. From some distance he found the dog sitting at a bus stop. Fo far we have not fount out where she was determined to go. :)
Toinen karkureissu oli oma vikani kun epähuomiossa jätin ulko-oven hetkeksi auki. Siellä sitten juostiin kotikadullamme peräkanaa, ensin Tuisku, sitten minä (talvipakkasella ilman takkia, kengät kerkesin sentään laittaa jalkoihini) ja minun perässä juoksi Tipsu-pomeranian joka seurasi minua aina joka paikkaan. Mahdettiin olla aikamoinen näky. :D No lopulta sain houkuteltua Tuiskun luokseni taskusta löytyneen nenäliinani ansiosta, jota se luuli syötäväksi.
Another excape was my fault when I left the front door open for a while. There we ran at our home street in single queue, first Tuisku, then I (in cold winter without a coat, shoes, after all I had time to put on my feet) and behind me ran Tipsu the Pomeranian who always followed me everywhere. It must have been quite a sight to see. : D Well, I finally got Tuisku's attraction to me thanks to a handkerchief found in my pocket which she thought was something to eat.
Kolmas ja tähän asti viimeisin karkureissu tapahtui noin kolme vuotta sitten. Taas oma vikani, jätin ulko-oven epähuomiossa hetkeksi auki. Ja siellä se taas meni ajotietä kohti. Onneksi sain Tuiskun sillä kertaa nopeasti kiinni, mutta säikähdin niin pahan päiväisesti, että sain sydämeeni rytmihäiriön ja jouduin päiväksi makaamaan päivystykseen. :D
The third and so far last excape happened about three years ago. Again, my fault, I left the front door open for a while inadvertently. And there she went again toward the driveway. Fortunately, at that time I captured Tuisku quickly, but got scared so bad that I received in my heart rhythm disorder, and that day I had to lie down on the emergency department. :D
Tuiskun parhaimmat taidot tai ominaisuudet?
Tuisku's best skills and qualities?
Tuisku on maailman paras lohduttaja kun olen surullinen. Kun itken, se tulee nuolemaan kasvojani eikä anna periksi vaikka työntäisin sen kauemmaksi. Se tulee takaisin, kiipeää vaikka päälleni jos muu ei auta, mutta se nuolee kasvojani niin pitkään kunnes alan nauramaan, sitä ennen se ei lopeta.
Tuisku is the world's best comforter when I'm sad. When I cry, it's going to lick my face and not give up even if I pushed her farther. She comes back, climbs up on me if nothing else helps, but she licks my face for so long until I begin to laugh, before that, she does not stop.
Kun se on saanut minut nauramaan se heiluttaa häntäänsä ja saattaa jopa hymyillä. Hymyily on toinen Tuiskun erityistaito. Se siis ikään kuin irvistää, mutta paljon pehmeämmin ja hyvin nopeasti. Niin nopeasti, että en ole ikinä onnistunut ottamaan valokuvaa Tuiskun hymystä. :D
Once she has made me laugh, she wags her tail and may even smile. Smiling is Tuisku's another special skill. Thus, she makes like a grimace, but much more smoothly and quickly. So fast that I have never managed to take a photo of Tuisku's smile. :D
----------
Elämänohje / Guideline for life:
Elä jokainen hetki ja rakasta pyyteettömästi koiran lailla.
Live each moment and love unconditionally like a dog.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti